Yksin tolppien välissä - Näkymiä ristikon takaa

Kaukolaukaus jysähtää puolesta kentästä. Ei juuri maskia. Kuula livahtaa jalan alta maaliin. Vierasjoukkue viimeistelee tärkeän pukukoppimaalin. Helpolla meni. Se on kaikkien tuomio. Eletään ottelun taitekohtaa. Valmentajatkin ovat pettyneitä. Ei taaskaan voittavaa arpaa. Kädessä Musta Pekka. Pelin jälkeen urheilutoimittaja haistaa raadon. Syyttävä sormi osoittaa jälleen maalivahtiin.

Raskasta taakkaa joukkueen menestymisestä kantavat maalivahdit. Epäonnistuminen ei tuo pisteitä sarakkeeseen. Onnistuminen antaa kenttäpelaajille mahdollisuuden taistella voitosta. Tämä on kliseinen maalivahdin onnistumisen mittari. Antero Kantin mielestä on korkea aika murskata tämä mittari. Kärsimysnäytelmän maalinsuulla on loputtava. On tullut aika katsoa asioita ristinkon läpi. On tutkittava, ketkä kantavat suurimman vastuun maalivahdin pelaamisesta.

Maalivahtivalmennus. Luit oikein. Sellaista on kuulemma jossain päin Suomea. Se ei ole sitä, että maalivahdit heittelevät palloa keskenään alkulämpässä tai että koutsi huutaa nenä punaisena alkudrilleissä ohjeita vastaantulemisen tärkeydestä. Näin meillä kuitenkin toimitaan. Tässä kohtaa menee rima monessa alueen seurassa. Niinpä ei olekaan ihme, että Pohjois-Suomen maalivahdeille on tyypillistä itseoppineisuus. On aikoinaan menty maaliin omaksi huviksi, kavereiden painostamana tai kun kukaan muukaan ei halunnut uhrautua. On monia keskinkertaisia kassareita. Menee pari kolme helppoa otteluun. Ei juuri isoja "game savereita". Onneksi löytyy muutamia hyviä, joilla tarttuu. Huippuja sen sijaan ei etsivä löydä.

Huippuja ei synny. Niitä tehdään. Jarno Ihme ei ollut huippumaalivahti pitäessään laukaisutilastoa Oulun Luistinseuran penkin päässä. Seinäjoella nähtiin kuitenkin, että miehessä on potentiaalia. Hiomattomasta timantista on tehty, ja tehdään edelleen maailmanluokan maalivahtia. Ihme näki Seinäjoella sen, mitä ei voi kukaan nähdä vielä tänäänkään Oulussa. Hän näki menestysmahdollisuuksien lisäksi maalivahtivalmennuksen. 

Oulun seudulle on luotava seurojen keskinäisellä tuumaamisella maalivahtikoulutus. On mietittävä kaikki ne ulottovuudet, joita maalivahtipelaamisessa tarvitaan. Keskiössä on oltava lajinomaisuus. Fysiikassa on lähdettävä siitä, että se kehittää niitä ominaisuuksia, joita tolppien välissä tarvitaan.  Onko maalivahtien järkeä juosta Heinäpään alppirinnettä kieli vyön alla? Vastaus on yksiselitteinen ei. On siis mentävä yli lajirajojen hakemaan oppia siitä, miten lattian pinnassa liikutaan. 

Edelleen tuumaukseen tulee ottaa taktinen ajattelu, jossa korostuvat pelinlukeminen -ja ohjaaminen. Tässä suhteessa esimerkiksi alueen kakkosdivarikassarit ovat täysin kuutamolla muutamaa poikkeamaa lukuunottamatta. Mentaalivalmennukseen voisi myös tehdä kurkkauksen. Kukapa meistä tavallisista kuolevaisista ymmärtäisi täysin maalivahdin sielunmaisemaa, mutta pieni larppaaminen ristikon takana valottaisi sitäkin maisemaa, jossa maalivahti taistelee hirvöitä vastaan. Ja yleensä ypöyksin. Apua tarvitaan. 

Antero Kantin ehdotus mätäpaiseen puhkaisemiseksi on seuraava: lässyttäminen blogin sivuillahan on lapsellisen helppoa. Se ei siis riitä. Kantti tarjoaa kaikille alueen maalivahdeille mahdollisuutta tulla erikseen sovittuna ajankohtana, vaikkapa kauden päätyttyä viikon ajaksi,  Jatuliin pohtimaan ja harjoittelemaan maalivahtipelaamista. Kantti myös toivoo asiassa  tukea muilta asiasta huolestuneilta. Tolskaamisesta innostuneet voivat ottaa allekirjoittaneeseen yhteyttä sähköpostilla. Rakennetaan yhdessä antoisa veskariviikko.

Loppuun vetoomus Juha Mäelle: 

"Mäkkäri, pelasit useat vuodet karmeassa ristitulessa OLS:n maalinsuulla. Tiedät, miltä tuntuu olla ottavana osapuolena. Tunnet tuskan, jota maalivahdit kokevat tappioissa. Mäkkäri, astu esiin. Tarjoa erikoisosaamistasi ja tietotaitoasi ennen kaikkea Luistinseuran maalivahdeille, jotka on tällä hetkellä heitetty haiden armoille edessä pelaavien viisikoiden toimesta. Sinua tarvitaan. Jälleen."