Kellon Lyönnille kauden avausvoitto
Jatuliin ahtautunut yleisö sai viimein kaipaamaansa herkkua, kun kotijoukkue Kellon Lyönti niisti oululaisen UIFK:n lukemin 8-7 (2-3, 4-0, 2-4). Edellisenä viikonloppuna Rovaniemellä vierastappioon taipunut kellolaisryhmä taisteli nyt väkisin voittoon. Voitosta huolimatta ilmaan jäi paljon kysymysmerkkejä.
Vahva kakkoserä
Avauserä alkoi kotijoukkueen osalta hieman hermoillen. Avauspelaamista vaikeutti vieraiden ärhäkkä karvauspelaaminen, jota seuran puuhamies ja valmentaja, Jussi Tolonen on usean kauden aikana kypsytellyt liigatason vaatimukset täyttäväksi. Vieraat karkasivatkin nopeasti 0-2 -johtoasemaan. KeLy kuittasi yhtä nopeasti pelin tasoihin, mutta vieraat iskivät vielä niin sanotun pukukoppimaalin erän loppuun, ja poistuivat maalin johdossa erätauolle.
Toisessa erässä kotijoukkueen pelirytmi löytyi. Karvaus pysyi tasapainoisena, ja sen seurauksena vieraat eivät saaneet peliään avatuksi. Avauspelaaminen otti askeleen eteen päin ja viimeistely oli tehokasta. Lisäksi uhrautuvaisesti pelannut alivoima söi vieraiden uskoa.
"Toinen erä oli meiltä kauden parasta tähän saakka. Hommassa oli selkeä juoni ja kaikki olivat ajatuksella mukana. Sellaista pelin pitää olla myös jatkossa niin hyvä tulee", totesi pelaajavalmentaja Juha-Antti Kurttila, joka itse pelasi vahvan pelin ykköskentän keskushyökkääjänä. "Meidän ketjun peli onnistui tänään Juhan (Uusitalo) ja Teron (Leivo) kanssa oikein mukavasti. Pystyimme pitämään tempoa, ja saimme sen myötä maalipaikkoja. Useammankin pöntön olisi pienellä huolellisuudella voinut tehdä toki. Joka tapauksessa nyt helpottaa oloa, kun avausvoitto on takaskussa", huokaisi kaikkensa antanut Kurttila.
Ajatus katosi päätöserässä
Kolmanteen erään tultaessa käsikirjoitus näytti monen mielestä selvältä. Vieraat nostaisivat riskillä karvaustaan, ja kotijoukkue iskisi vastaan. Kävikin toisin päin. KeLyn hyvin toiminut karvaus tuntui unohtuneen osalla pukukoppiin, ja vastustaja puhkoi reikäjuustoa muistuttaneet viisikot useaan otteeseen. Vain näyttävät maalivahti Jesse Kamulan haamutorjunnat pitivät KeLyn loppuun saakka johtoasemassa. Näytti kuin joukkueet olisivat vaihtaneet pelipaitoja. Niin räikeä ero toisen ja kolmannen erän pelaamisessa oli.
"Tänään tuntui loppua kohden mentäessä alakerrassa, että ypöyksin tässä saa luutia", puhisi Toni Mielonen. "Pitää minunkin tulla jatkossa kovemmin alas auttamaan sinua noissa kaksinkamppailutilanteissa", lohdutti kakkoskentän keskushyökkäjä Pasi Mursu, joka palasi kentille loukkaantumisvaivojen jälkeen. KeLyn pakisto oli todella välillä hätää kärsimässä, mutta selvisi lopulta säikähdyksellä.
Kotijoukkueen olisi pitänyt malttaa jauhaa pitkiä hyökkäyksiä johtoasemassa, eikä lähteä yltiöpäiseen hyökkäyspelaamiseen. Huonommalla onnella vieraat olisivat voineet voittaakin pelin, sillä Kamula sai muutamaan otteeseen apua myös maalivahdin parhailta ystäviltä, maalitolpilta. Vieraat tekivät oivan pelisuunnitelman, ja jaksoivat painaa ottelun läpi vain kahdella kentällä. KeLy tiivisti peluutustaan turhan myöhään, mikä myös antoi osaltaan avaimia vastustajalle. Isäntien onneksi vieraiden kiri hyytyi kalkkiviivoille, ja kauden avauspinnat jäivät kuin jäivätkin Jatuliin.
Antero Kantti
Kantin otteluanalyysi:
Salibandy näytti jälleen parhaimmat puolensa Jatulissa. Vaikka kaikki merkit viittasivat siihen, että UIFK on aseeton kolmannessa erässä, pystyi se siitä huolimatta pakottamaan KeLyn ahtaalle.
Ahtaus näkyi etenkin kotijoukkueen pelaajien pelitilannevalinnoissa ja ison kuvan toteuttamisessa, minkä olisi pitänyt olla kuulakontrollia toteuttavaa pelaamista. Tätä myös äänekkäästi katsomossa häiriköinyt "asiantuntijaraati" halusi nähdä mustilta. Tällä kertaa palloa puskettiin väkisin ylös, milloin pitkillä syötöillä tai milloin kuskaamalla. Tästä johtuen UIFK käänsi koko ajan vaarallisesti ja rokottikin muutaman kerran hienosti, ja tuli näin peliin mukaan.
Suurinta ihmetystä herätti edelleen se, että kotijoukkueen ylimmillä karvaajilla tuntui olevan hukassa ajatus karvauksen syvyydestä. Osa karvasi "75-80 %" kohtaa kenttää, kun osa malttoi pysyä alempana, mikä näytti toimivan paremmin.
Kotijoukkueen onneksi pinnat irtosivat nyt fortunankin avustuksella, mutta jatkossa on nähtävä paljon kypsempää palloilua. Hyvää isossa kuvassa on se, että avauspelaaminen oli roimasti avausviikonloppua edellä. Tämä etenkin siksi, että vaikka viisikikkopelissä oli karvauksen ja oman pään pelaamisen ohella monia ongelmakohtia, on puolustuspelaamisen organisoiminen yleensä helpompaa kuin pallollisen pelin opettelu.
KeLy on oikeilla raiteilla. Tästä huolimatta kaikkien on nähtävä tuloksen taakse. Kaikkien pelaajien on nyt hypättävä junan kyytiin mukaan. Sekä jaloilla että asenteella ja ajatuksella. Momentum on nyt.
Toisessa erässä kotijoukkueen pelirytmi löytyi. Karvaus pysyi tasapainoisena, ja sen seurauksena vieraat eivät saaneet peliään avatuksi. Avauspelaaminen otti askeleen eteen päin ja viimeistely oli tehokasta. Lisäksi uhrautuvaisesti pelannut alivoima söi vieraiden uskoa.
"Toinen erä oli meiltä kauden parasta tähän saakka. Hommassa oli selkeä juoni ja kaikki olivat ajatuksella mukana. Sellaista pelin pitää olla myös jatkossa niin hyvä tulee", totesi pelaajavalmentaja Juha-Antti Kurttila, joka itse pelasi vahvan pelin ykköskentän keskushyökkääjänä. "Meidän ketjun peli onnistui tänään Juhan (Uusitalo) ja Teron (Leivo) kanssa oikein mukavasti. Pystyimme pitämään tempoa, ja saimme sen myötä maalipaikkoja. Useammankin pöntön olisi pienellä huolellisuudella voinut tehdä toki. Joka tapauksessa nyt helpottaa oloa, kun avausvoitto on takaskussa", huokaisi kaikkensa antanut Kurttila.
Ajatus katosi päätöserässä
Kolmanteen erään tultaessa käsikirjoitus näytti monen mielestä selvältä. Vieraat nostaisivat riskillä karvaustaan, ja kotijoukkue iskisi vastaan. Kävikin toisin päin. KeLyn hyvin toiminut karvaus tuntui unohtuneen osalla pukukoppiin, ja vastustaja puhkoi reikäjuustoa muistuttaneet viisikot useaan otteeseen. Vain näyttävät maalivahti Jesse Kamulan haamutorjunnat pitivät KeLyn loppuun saakka johtoasemassa. Näytti kuin joukkueet olisivat vaihtaneet pelipaitoja. Niin räikeä ero toisen ja kolmannen erän pelaamisessa oli.
"Tänään tuntui loppua kohden mentäessä alakerrassa, että ypöyksin tässä saa luutia", puhisi Toni Mielonen. "Pitää minunkin tulla jatkossa kovemmin alas auttamaan sinua noissa kaksinkamppailutilanteissa", lohdutti kakkoskentän keskushyökkäjä Pasi Mursu, joka palasi kentille loukkaantumisvaivojen jälkeen. KeLyn pakisto oli todella välillä hätää kärsimässä, mutta selvisi lopulta säikähdyksellä.
Kotijoukkueen olisi pitänyt malttaa jauhaa pitkiä hyökkäyksiä johtoasemassa, eikä lähteä yltiöpäiseen hyökkäyspelaamiseen. Huonommalla onnella vieraat olisivat voineet voittaakin pelin, sillä Kamula sai muutamaan otteeseen apua myös maalivahdin parhailta ystäviltä, maalitolpilta. Vieraat tekivät oivan pelisuunnitelman, ja jaksoivat painaa ottelun läpi vain kahdella kentällä. KeLy tiivisti peluutustaan turhan myöhään, mikä myös antoi osaltaan avaimia vastustajalle. Isäntien onneksi vieraiden kiri hyytyi kalkkiviivoille, ja kauden avauspinnat jäivät kuin jäivätkin Jatuliin.
Antero Kantti
Kantin otteluanalyysi:
Salibandy näytti jälleen parhaimmat puolensa Jatulissa. Vaikka kaikki merkit viittasivat siihen, että UIFK on aseeton kolmannessa erässä, pystyi se siitä huolimatta pakottamaan KeLyn ahtaalle.
Ahtaus näkyi etenkin kotijoukkueen pelaajien pelitilannevalinnoissa ja ison kuvan toteuttamisessa, minkä olisi pitänyt olla kuulakontrollia toteuttavaa pelaamista. Tätä myös äänekkäästi katsomossa häiriköinyt "asiantuntijaraati" halusi nähdä mustilta. Tällä kertaa palloa puskettiin väkisin ylös, milloin pitkillä syötöillä tai milloin kuskaamalla. Tästä johtuen UIFK käänsi koko ajan vaarallisesti ja rokottikin muutaman kerran hienosti, ja tuli näin peliin mukaan.
Suurinta ihmetystä herätti edelleen se, että kotijoukkueen ylimmillä karvaajilla tuntui olevan hukassa ajatus karvauksen syvyydestä. Osa karvasi "75-80 %" kohtaa kenttää, kun osa malttoi pysyä alempana, mikä näytti toimivan paremmin.
Kotijoukkueen onneksi pinnat irtosivat nyt fortunankin avustuksella, mutta jatkossa on nähtävä paljon kypsempää palloilua. Hyvää isossa kuvassa on se, että avauspelaaminen oli roimasti avausviikonloppua edellä. Tämä etenkin siksi, että vaikka viisikikkopelissä oli karvauksen ja oman pään pelaamisen ohella monia ongelmakohtia, on puolustuspelaamisen organisoiminen yleensä helpompaa kuin pallollisen pelin opettelu.
KeLy on oikeilla raiteilla. Tästä huolimatta kaikkien on nähtävä tuloksen taakse. Kaikkien pelaajien on nyt hypättävä junan kyytiin mukaan. Sekä jaloilla että asenteella ja ajatuksella. Momentum on nyt.
 |
| KeLy vei voiton 8-7 -lukemin. UIFK:lle uutta matoa koukkuun. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti