Valmennus kutsuu - blogi hiljenee

"Missä intohimo kohtaa maailman tarpeen, siellä on kutsumus." - Aristoteles.

Suurkiitos SSRA ja SSV!

Voi Veljet! Olipahan blogistin näpit räjäyttävä tapahtuma Linnanmaan salibandypyhäkössä. Mitkään sanat eivät tee oikeutta sille tunteiden ryöpylle, jolla salibandyn ystäviä hemmoteltiin Suomen Cupin puolivälieräottelussa SSRA-SSV. SSV vei Maamme-laululla avatun ottelun odotetusti lukemin 7-12.

Ottelutapahtuma hipoi täydellisyyttä. Vain kotijoukkueen voitto olisi maistunut makeammalle ja kruunannut hurmoksen orgasmia jäljitteleväski euforiaksi. Alussa se näytti mahdolliselta. Toinen erä oli kuitenkin käännekohta. SSV jauhoi näyttävästi palloa mieheltä toisella. Se takoi kolme maalia, ja istui tukevasti kuljettajan penkille. Kolmas erä oli lopulta muodollisuus, vaikka Ankat taistelivat miehekkäästi loppuun saakka. 

Ankkalauma voi olla ylpeä itsestään. Manageri Laukosta huokui ylpeys omistaan. Se oli käsin kosketeltavissa. Sama luottamus omaan tekemiseen huokui ankkapelaajista. Ankkalauman itsetunto -ja luottamus kasvoivat pelin aikana toolbägillisellä. Seitsemän tehtyä maalia maajoukkuemaalivahdin taakse. Lisäksi tukku sellaisia suorituksia, että valmentajavelho Mika "Amu" Ahosen oli komennettava omiaan pelaamaan nopeampaa peliä. Mitä lie erätauolla on viikkarikopissa nähty ja kuultu. Sitä kelpaa tuulettaa.

Vieraat tulivat peliin ajatuksenaan painaa juuri sen verran kaasua kuin olisi pakko. He joutuivat taipumaan hikiseen iltapuhteeseen mennäkseen välieriin. Lopulta vieraiden valovoimaisimmat tähdet, Harri Forsten ja Juho Järvinen näyttivät mitä ovat miehiään. Forsten esitti koko ajan huikeaa syöttötyöskentelyä ja Järvinen raudanlujaa viimeistelyä. Pekkaa pahemmaksi eivät jääneet Koskelon pojat tai Kiviojan Konsta. Heiltä nähtiin myös rohkeita haastoja ja ennakkoluulonta pelaamista maailmanhuippuja vastaan. Se herätti kunnioituksen vastustajaa kohtaan myös viikinkipelaajien sydämissä. Hienoa pojat! Kaikkea tätäkin kelpaa tuulettaa.

Pikantteja yksityiskohtia ottelun aikana oli lukusia. Yksi parhaista oli Henri Toivoniemen nimittely imuriksi. Tällaista grillaamista soisi olevan myös Oulun Luistinseuran kotiotteluissa. Rohkenipa joku huudella Amullekin. Huumorilla, mutta kuitenkin. Se kertoo ylpeystä. Se on oikeaa itseluottamusta. Ei hävetä omaa olemassaoloa. Oulussa on päästävä turhasta ja tarpeettomasta stadilaisten kunnioittamisesta. Tänään tuollaista asennetta nähtiin oikeaan sävyyn puettuna. Oltiin ylpeitä omista. Se tehtiin selväksi itselle, vieressä istuvalle ja ennen kaikkea vastustajalle. Tuomaritkin saivat osakseen kritiikkiä. Selvä rankkari kun jäi viheltämättä. Toisen erotuomarin, Juhani Anttilan kunniaksi on kuitenkin sanottava, ettei hän mielistellyt isoilla nimillä varustettuja vieraita vaan uskalsi viheltää Juho Järvisen maalinedusrikkeet selvästi pois, ja puhuttuttaa Markus Olkkosen maalivahdin häirinnästä.  

Ottelun lopussa yleisön palkitsi vielä manageri Laukon kepeän gasellimainen kirmaaminen kentällä. Onneksi Henri Lehtonen ehti "Pulen" laitatöötin alta pois, selviten pienellä puujalalla. Amu näytti myös etsivän penkiltä maalivahdin kamppeitaan, että olisi saanut haastaa managerin läpiajossa. SSV esitti hienoa urheiluhenkeä pelaten loppuun saakka täydellä sykkeellä. Lopuksi yleisö, isännät ja  vieraat kiittivät toinen toisiaan megalomaanisen hienosta salibandyillasta. 

Näytelmä oli parasta mahdollista mainosta lajille. Kaksi upeaa, urheilullista, rehtiä ja ennen kaikkea maagisen taitavaa joukkuetta pelasi ikimuistoisen salibandyottelun salintäyteiselle yleisölle. Ja yleisö nautti sykkivin sydämin The Spektaakkelista. Tämän vuoksi me kaikki rakastamme salibandya, "Peliä meille kaikille". 

Suurkiitos SSRA ja SSV!!

Nakkisormeilulla kotitappio

Oulun Luistinseura palasi Linnanmaan salibandypyhäkköön lauantaina 10.11. Vastaan asettui Lappeenrannan Nakkisormet, tuttavallisemmin NST. Vieraat venyivät nihkeän alun jälkeen vierasvoittoon, ja jättivät isäntänsä odottamaan avauskotivoittoa.

Peli-ilmettä hakemassa

Avauserän alkupuoliskolla olisi Kuivaniemen mummokin nähnyt, että keltaisissa palloillut kotijoukkue on kaikessa tekemisessä edellä vastustajaansa. Ennen kaikkea kauan odotettu nopea syöttöpelaaminen näytti onnistuvan hienosti. Pelaajien katseet hakivat koko ajan syöttöpaikkaa ja liikkuminen kentällä oli nälkäistä. Vaikka NST väänsikin ensimmäisen maalin, niin erän puoliväliin mennessä näytti jo sille, että vieraat tippuvat isäntien kelkasta. Toisin kävi. 

Toinen erä oli karmeaa katsottavaa. Kotijoukkue palasi mentaalisesti alkukauden tunnelmiin. Se jäi odottamaan vastustajan aloitetta. Se lähti selvitymään kentälle. Pelistä katosivat pääpiirteittäin kaikki rentous ja vapautuneisuus, joilla joukkue oli menestynyt ensimmäisessä erässä, ja jolla se oli ottanut kaksi valtavan tärkeää voittoa. 

Kolmas erä tarjosi parempaa. Peli-ilme oli jälleen jo divarissa tutuksi tulleen innokasta. Sen voimalla OLS toi pelin tasoihin. Peli näytti jo menevän jatkoajalle, mutta keskialueella kotijoukkueen pelaajan refleksin omainen kädenliike ja käsivarren kosketus palloon tiesi vieraille vielä ylivoimaa. Pienestä merkkausvirheestä vieraat iskivät lopulta voittomaaliksi jääneen ylivoimaosuman, 5-6.

Olssin parhaina erottuivat jälleen Valtteri Parviainen ja Petro Rautio. Suurimman ilonaiheen tarjoaa huikean rohkeasti pelaava Jukka Lindgren. Hänen pelaaminen on koko ajan ihailtavan perusvarmaa, mutta se on ennen kaikkea peliä edesauttavaa, rohkeaa pelaamista. Lindgren tekee tällä hetkellä kanssapelaajistaan pykälää parempia. Muiden kokeneiden pelaajien on alettava käyttää samoja pelisukkia. jotta hekin olisivat vaaraksi vastustajalle. 

Kantin otteluanalyysi:

OLS töpeksi kotiyleisönsä edessä varmalta näyttäneen voiton. Olisi helppo lähteä ruoskimaan tuomarikaksikkoa loppuhetkien ratkaisuista, mutta se ei tekisi oikeutta kenellekään. Vähiten kotijoukkueen kehittymiselle. Syyksi eivät kelpaa myöskään rouva fortunan pyllistely tai keskiviikon vieraspelireissu. Syitä pitää hakea pelaajien korvien väleistä, ja siellä syntyvästä keskittymisestä.

Kotijoukkueen olisi pitänyt alkaa paketoida ottelua jo ensimmäisen erän lopussa, kun NST ei  esittänyt kentällä käytännössä mitään mainitsemisen arvoista. Kenties kotijoukkueen pelaajat aistivat tämän ja ottivat kierroksen pelinopeuskoneesta pois. Se antoi vieraille mahdollisuuden päästä iholle voittamaan kaksinkamppailuja, jotka kairaamalla se riisti kuskin paikan itselleen viimeistään toisen erän ajaksi. Kolmas erä oli sitten tasaista pallottelua, kun OLS heräsi jälleen pelaamaan. Lopulta liian myöhään.

Pelaajat voivat katsoa peiliin. Liigassa jalkaa ei voi nostaa kaasupolkimelta pois missään vaiheessa. Tässä suhteessa Pekka Lindgren puhui asiaa kauden alussa. Nyt höllääminen maksoi kaksi tärkeää pistettä. Sen mukana joukkueen reppuun jäi saamatta avauskotivoiton tarjoama energiapiikki, joka olisi ollut hieno jatkumo sille peli-ilmeelle, jolla pisteitä on irronnut. 

Olssin haaste näyttäisikin eilisen perusteella olevan koko ottelun kestävän keskittymisen ja tappajavaiston ylläpitäminen. Vapautunut pelaaminen johtaa parhaimmillaan hienolla tavalla vaikkapa Valtteri Parviaisen huikeaan vanha-aikaiseen pyörähdysmaalin syntymiseen tai Petri Niemelän rentoihin, mutta samalla niin huolellisiin viimeistelyihin. Sellaista Olssia on nautinnollista katsoa.  

Vapautuneen pelaamisen kolikon kääntöpuolella näyttää kuitenkin olevan niin sanotun haalarityön sitkeä raataminen, jota joukkueen on pelattava vielä hanakammin. Joukkueen on nyt löydettävä tasapaino omaan pelaamiseen siinä suhteessa, että se ei ala tinkimään peruspuurtamisesta missään kohtaa. Ei edes silloin, kun vastustaja on tipahtamassa kelkasta. Ottelut pitää naulata isolla kädellä, kun sen paikka tulee. Naulaaminen tapahtuu iloisella ja vapautuneella peli-ilmeellä, mutta armottoman nöyrällä tappajan asenteella.

Luistinseura kohti Karjalan kunnaita

Oulun Luistinseuran avausvoitto antoi odottaa itseään kahdeksan pitkän pelin verran. Tärkeää oli, että se tuli juuri oikeassa paikassa Tampereen Ilveksestä, joka on varmasti toinen suuri putoajaehdokas monien papereissa. OLS matkaa seuraavaksi Pohjois-Karjalan mäkisiin maastoihin, jossa vastaan asettuu aina kovana kotijoukkueena tunnettu Josba. Kotijoukkue aloitti kauden kahdella tasapelillä, mutta sen jälkeen lunta on tullut tupaan.

Luvassa on näin jälleen putoamiskamppailua ajatellen astetta isompi ottelu. Voittajan olo helpottuu huomattavasti. Vieraiden osalta tasapelikin olisi hieno suoritus kovassa paikassa. Antero Kantti hätyytti viikon alkajaisiksi Luistinseuran päävalmentajaa Jarmo Härmää.

Terve Jamo! Onnittelut vielä kertaalleen upeasta ilvesturkista. Millaisia asioita voitto toi mukanaan joukkueen tekemiseen ja olemiseen?

Kiitos Antero. Voitto oli toki iso helpotus meille kaikille joukkueen sisällä, mutta eniten se tuntui olevan helpotus salibandyilevälle Oululle, sillä onnitteluviestejä jne tuli about sama määrä, mitä liiganoususta. Joukkueen tekemiseen ja olemiseen yksi voitto nyt ei sinällään tuo muuta muutosta, kuin että usko omaan tekemiseen entisestään vahvistuu ja usko parempaan huomiseen konkretisoituu. Joukkue on tehnyt upeasti töitä koko alkukauden ajan.

Alkukausi oli tuloksellisesti aika synkkä. Oliko se sitä myös pelillisesti? Ehtikö jossain kohtaa iskeä jo epätoivo?

Peliesitykset eivät missään kohtaa olleet yhtä huonoja mitä digitaalit taululla näyttivät, mutta tottakai jatkuva häviäminen alkaa rasittaa pollaa, varsinkin kun hävisimme välillä aika isoinkin numeroin. Tiesimme, että alkukaudesta tulee hankala, mutta Happeen ja TPS:n näin vahva tuloskunto oli yllätys ja nyt kun katsoo alkuohjelmaamme, niin eihän se paljon pahempi olisi voinutkaan olla. 

Teimme tietoisen valinnan, ettemme lähteneet tappiotilanteissa kaunistelemaan mahdollisia tappionumeroita kilpikonnin jne. Sen sijaan menimme jatkuvasti pelin kehittämisen ja oppimisen kannalta. Joukkueen kanssa jatkuvasti kehitimme peliämme ja menimme eteenpäin pelillisesti, joten sinällään mitään epätoivoa ei missään vaiheessa ole kerennyt syntymään, vaan jatkuvasti olemme menneet tasaisesti eteenpäin kohti liigavoittamiseen vaadittavaa tasoa. 

Täytyy vielä tässä kohtaa kehua huikean kakkosvalmentajamme Kaapon merkitys raskaamman vaiheen aikana, sillä hänellä oli takataskussa mukavia vertaiskokemuksia aiemmilta liigavalmennuskausilta OLS:n mukana - ne toivat mukavasti apua vaikeuksiemme kokoluokan suhteuttamiseen.

Lähditte kauteen divarissa tutuiksi tulleilla taktisilla elementeillä. Näyttää kuitenkin selvästi siltä, että olette tehneet muutosvalmentamista. Mitä asioita olette säätäneet erilaisiksi ja millä tavalla muutokset näkyvät pelaamisessa?

Muutosvalmentamista on tapahtunut todella vähän, mutta tietystä kanoottiamme pitää ohjailla oikeaan suuntaan ja pieniä täsmennyksiä tälle sarjatasolle on pitänyt matkan varralle tehdä. Ylivoimaisesti suurin muutos on tapahtunut yksinkertaisesti sen myötä, että olemme oppineet tekemään omia asioitamme liigatempossa, ja ennen kaikkea,pelaajat ovat oppineet reagoimaan liigan vaatimalla tasolla. Eli kuinka nopeasti hyökkäys muuttuu puolustukseksi ja päinvastoin. Kun kaikki reagoiminen on mennyt peli peliltä eteenpäin, niin se on tehnyt hirvittävän eron itse pelisuorittamiseen ja pelien virtaukseen. 

Olemme myös oppineet tunnistamaan tilanteita paremmin, eli siis tiedämme tarkemmin mitä tällä tasolla voi tehdä missäkin tilanteessa ja mitä lähtökohtaisesti kannattaa pelitilannevalinnoissa suosia. Ainoita isompia valmennuksellisia muutoksia taktiikan osalta olemme tehneet hyökkäyksen tasapainon kanssa ja siinä sitä, että millaisella formaatilla haluamme/voimme hyökätä, jotta puolustusvalmius olisi riittävällä tasolla. 

Tämä oli alkukaudesta hakusessa, varsinkin kun juuri mainittu reagoiminen oli kovasti viiveellistä ja mestareiden kääntöpeliä oli muut joukkueet kopioineet varsin ansiokkaasti. Mutta sanoisin yhä, että nojaudumme todella tukevasti sille selkänojalle, jonka loimme kahden divarikauden aikana.

Mitä touhusitte poikain kanssa maaottelutauon aikana? Oliko ohjelma harjoittelun osalta vapaampi?

Meidän taukomme oli liigajoukkueiden osalta lyhin ja kestää vain 9 päivää, joten paljoa ei kerkeä tekemään. Mielellään olisin käyttänyt tuon ajan treenaamiseen, mutta pienet ja isommat kolhut vaativat parantelua ja pientä flunssa-aaltoakin on kiertänyt. Tuohon vielä lisäksi meidän kolme nuorten maajoukkuepoikaa oli poissa keskiviikosta tiistaihin, niin kovin pieni oli treenirosteri tauolla. Pari hyvätempoista treeniä ja sitten omatoimifysiikkaa ja vapaa viikonloppu, niin sai pääkoppakin hieman stressilepoa tiukan alkuohjelman jälkeen. Nyt maanantai ja tiistai treeniä ja olemme valmiita räjäyttämään galaksit Joensuussa!

Tampereella Petro Rautio, Jukka Lindgren ja Valtteri Parviainen tehoilivat avauspisteet bussinkonttiin. Joukkueessa on myös muita kokeneita taitoniekkoja, joilta on lupa odottaa vastuunkantoa. Keiden on astuttava vielä selvemmin esiin?

Minulle on oikeasti aivan sama, ketkä pelit ratkoo ja minkä ikäisiä he ovat ja mitä heidän pelipaitansa selässä lukee, kunhan vastuunkantajia löytyy paikan tullen. Hienoa, että nyt on alkanut löytymään kaksi kentällistä jo suhteellisen pysyvän muodon, mutta kellään ei ole vielä mitään turvattua pelipaikkaa. Ilman muuta odotan tietyiltä pelaajilta enemmän tulosta, mutta kaiken takana täytyy olla kova työmäärä joukkueen eteen ja positiivinen energia ja usko siihen, että heidän aikansa tulee vielä. Näistä asioista on keskusteltu pitkät illat jokaisen pelaajan kanssa erikseen ja viesti on varmasti mennyt perille. Viime kädessä joukkueemme kohdalla on niin, että ylivoimaisesti kovimpia vaatimaan itseltään, ovat pelaajat itse.

Joensuussa olisi taas mukava rakonen pisteiden kairaamiseen. Miten hyvin Josban pelitapa on tiedossa ja kerrotko vielä blogin lukijoille millainen Josba on joukkueena?

Antero voisi ilomielin kertoa hieman Josbasta, sillä itse tiedän ko. joukkueesta varsin vähän.  Meillä vastustajan skouttaus tapahtuu valmentajien valmiiksipureksinnan sijaan pelaajista muodostettujen pienryhmien koostamina, joten mielenkiinnolla odotan huomisia ryhmätöitä! 

No joo, kyllähän koutsitkin taustatyötä tekevät, joten sanotaan nyt Josbasta sen verran, että paljon on huhua ja tarinaa liikkeellä, mutta tiedä nyt sitten, mikä on totta ja mikä ei. Fakta on kuitenkin se, että heillä on ollut erittäin vaikea alkukausi ja alun kahden tasurin perään on putkeen tullut jo 7 ottelua tappioita putkeen, joten varsin ahdistettu ja nälkäinen Karjalan susi sieltä varmasti on tarjolla. 

Josbassa on tasoa ja taitoa, erittäin vaarallinen vastus. Mielestäni he ovat alisuorittaneet, enkä usko, että he ovat tippujan tai karsijoiden joukossa kauden loputtua. Pelityylistä vielä sen verran, että he ovat pelanneet tosi passiivisesti toistaiseksi. Ei olisi kovin iso yllätys, jos heidän pitkähköllä tauollaan olisivat pyrkineet vähän aktivoimaan varsinkin pallotonta peliä. Mielenkiintoista nähdä.

Monenko pysähdyksen taktiikalla olette keskiviikkona liikenteessä ja mikä on valmentajan suosikkiateria apsilla?

Kyllä kai me perinteisen kolmen pysähdyksen -taktiikalla ollaan liikenteessä, eli aamustoppi, lounasstoppi ja jumppastoppi. Katsotaan onko loistava joukkueenjohtajamme Harmaisen Jussi kehitellyt mitään ekstraa arkivieraspelin kunniaksi. Ruhasen Jerryn opit ei oo mennyt ihan perille asti nykyvalkoille, eli muukin kuin sisäfile kelpaa koutseille. Takkurantalainen maalaiskotikasvatus on sen sijaan mennyt perille ja kaikki ruoka lapataan hymyssä suin kohti ääntä, jopa kanapasta. Mutta jos saa valita, niin kyllähän se apsin lihapullat ja muusi on aivan täjytön!

Loppuun Kantin kuudestilaukeava. Vastaa nopeasti yhdellä sanalla.

 jumppa - Timppa!

 kantele - ala-aste

 pleikkarit - Nevöfoket

 betsi - hupi  

 city - kuvotus

 moukari - H.Keskisipilä

Kiitos Jamo ja tsemppiä Jojensuun reissuun!

Kiitos Antero ja kiitos itsellesi, että pääsin blogivieraaksesi!


Kantin otteluennakko:

Ilves-voitosta saatu turkki lämmittää koko joukkueen mielialaa. Voitto vapauttaa aina positiivista energiaa joukkueen jäsentenväleihin. Pokeririnki jaksaa jauhaa korttia isoillakin panoksilla Oulun linja-autoasemalle saakka. Ilman turhia kahvitaukoja. Aikaa bussissa käytetään tuolloin enemmän vieruskaverin koijaamiseen kuin pätkivän nettitikkuliittymän kiroamiseen ja naamakirjapäivytysten väsäämiseen. Tämä synergia purkautuu edelleen harjoittelussa, kun luottamus kaikkeen tekemiseen on katossaan. Se tuottaa edelleen laadukasta harjoittelua, mikä kumuloituu rentona ja keskittyneenä pelaamisena itse päätapahtumissa, otteluissa. Sanoiko joku flow? 

OLS on nyt matkalla tähän erinomaiseen olotilaan. Ensimmäinen ja tärkein askel on otettu. Nyt on toisen iskun paikka. Ei ole mitään syytä olettaa, etteikö Luistinseura voisi hakea pisteitä Joensuusta. On selvää, että vastassa on kaikkensa antava kotijoukkue, mutta vieraiden pelitapa on ottanut koko ajan edistysaskeleita, ja Kantti rohkenee väittää, että se on pykälän edellä kotijoukkueen osaamista. Se ei tietysti vielä yksin riitä voittoon saakka, mutta jos pelaajat onnistuvat omassa roolissaan olemalla koko ajan pelirohkeita niin keltainen lauma saa nauttia hilpeästä paluumatkasta. 

Kellon Lyönti nihkeään kotivoittoon

Kellon Lyönnin kotipelit jatkuivat lauantaina 3.11. Jatulissa, kun vastaan asettui Oulun Yliopiston Urheiluseura. Ottelu ei jäänyt historiaan suurena salibandyklassikkona. KeLy kahlasi täydellisesti onnistuneen ylivoimapelin turvin ottelun voittajaksi lukemin 7-5 (2-3, 2-0, 3-2).

Pelaajavalmentaja Kurttila tulikuumana

Draaman kaari piirtyi kirkkaana yleisön eteen heti ensimmäinen erän alkuhetkistä lukien. Molempien joukkueiden pelissä oli selvästi enemmän vauhtia kuin järkeä. Niinpä peli aaltoili päästä päähän eikä ottelussa nähty montaakaan kontrolloitua vaihtoa. Tämä suosi aavistuksen enemmän vierasjoukkueen pelaamista. Vieraat rokottivatkin isäntiä virheistä ja karkasivat erätauolle maalin johtoasemassa.

"Alussa tuntui, että kyllä tämä peli tästä lähtee, mutta sitten meillä meni kyllä siimat ihan sotkuun. Hienosti uskoimme omaan tekemiseen ja petrasimme toisessa erässä. Kairasimme väkisin voiton tänään. Hieno taistelu koko joukkueelta", puhalteli omaan peliin hieman pettynyt kapteeni Tero Leivo (1+0).

Pelaajavalmentaja Kurttilalle tehot 2+5.

KeLyn haasteena oli selvitä ottelusta kahden ketjun voimin, sillä joukkue kärsi lukuisista sairastumisista. Isäntien onneksi ykkösketju  (Leivo-Kurttila-Uusitalo) oli hyökkääjien osalta kasassa, ja se olikin koko pelin vaarallisin kolmikko. Hurjinta voitontahtoa puhkui jälleen tarmokkaasti kentällä häärinyt pelaajavalmentaja Juha-Antti Kurttila, joka takoi teräksisen lujat tehot (2+5) tärkeään paikkaan. 

"Hankala ja tosi sekava peli. Emme päässeet oikein missään kohtaa viemään peliä suunnitellusti. OYUS karvasi kolmen kentän voimin todella korkealta, ja meidän avauspelaamisessa oli sen vuoksi nuhaisuutta. OYUS möi nahkansa kalliilla. Onneksi meidän jätkät laittoivat paikoista sisään nyt myös ylivoimalla. Hienoa tässä on myös se, että pystyimme hieman sekavallakin esityksellä ottamaan taas kaksi pinnaa. Voittoputkessa on  mukavaa olla. Onneksi saamme taas viikon aikaa parantaa peliämme kaikessa rauhassa", jutteli esimerkillisesti joukkojaan etulinjassa johtanut Kurttila.

Ylivoimapeli takasi voiton 

Ykköskenttä kantoi vastuunsa hienosti viisikkopelaamisessa. Etenkin toinen erä oli ajoittain kurinalaista pelaamista. Puolustuksen varmin pelaaja oli jälleen ykköspakki Antti Eskonpekka, jonka pelirohkeus loi monta oivaa hyökkäystä isännille. Kotijoukkueen kakkoskenttä selvisi myös kunnialla puolustusvelvoitteestaan. Vaikka maaleja ei kentälliselle kirjattukaan niin hankki se aktiivisuudellaan muutaman ylivoimatilanteen. Kaikki neljä ylivoimaa päättyivät kotijoukkueen maalijuhliin.

Kolmannessa erässä Lyönti paineli ylivoiman turvin jo 6-3 johtoon, kun painavan laukauksen omaava Mikko Räisänen (2+1) takoi kaksi tärkeää maalia erän alkupuoliskolle. Se takasi lopulta riittävän etumatkan erän loppupuoliskolle, jossa OYUS tosin viritteli hurjaa kiriä tulemalla jo maalin päähän. Lisäkutinaa kalkkiviivataisteluun toi myös maalivahti Jesse Kamulan loukkaantuminen. Luukulle komennettu Mika Isohookana pelasi kuitenkin mallikkaasti erän viimeiset minuutit, antaen vielä hienon syötön Kurttilan viimeistelemään osumaan, joka tuli tyhjään vierasmaaliin.

OYUS:n keskushyökkääjänä isot minuutit luutinut Harri Partanen oli harmissaan ottelun jälkeen. "Tuntui, että hyvän alun jälkeen meidän tekeminen suli toisessa erässä ihan kokonaan. Kolmas erä oli taas parempi, mutta kotijoukkueen murhaava ylivoimapeli oli tänään meille liikaa. Kypsyyttä pitää meiltä löytyä jatkossa nähtyä enemmän."

Voiton myötä Lyönti nousi sarjataulukossa jo kolmanneksi. KeLyn kausi jatkuu viikon päästä Rantsilassa, jossa Ruukin Into isännöi peliä pienessä kaukalossa. Viime kaudella KeLy joutui tyytymään Rantsilassa tasapeliin, joten tarkkuutta omaan peliin pitää löytyä kosolti lisää voittoputken jatkamiseksi.

Kantin otteluanalyysi:

OYUS lähti otteluun oikeaoppisesti paineistamalla isäntiä kaikilla kolmella viisikolla. Karvausmuodostelmaksi valittu 80% 1-2-2 tuntui aiheuttavan harmaita hiuksia KeLyn avauspelaamiseen. KeLyn avauspelaaminen lepäsi liiaksi ennalta sovittujen liikeratojen ja ajoitusten noudattamiseen. 

Liberoiden haasteena oli löytää helppo syöttö, ja kun mahdollisuutta niihin ei tarjottu tukevien pelaajen toimesta, pääsivät vieraspelaajat työntämään puolustajat omaan päätylautaan. Liberoilta puuttui usein myös kärkikarvaajan haastaminen. Seisova vesi alkoi  näin ollen tuoksahtaa karvaajien nenään. KeLyn onneksi näistä tilanteista OYUS ei saanut kairattua montaakaan maalipaikkaa. Lisäksi vieraiden maaliruisku Olli Yrjämää ei saatu provosoitua maalitalkoisiin edes "laadukkaalla" huutelulla.

OYUS:n olisi pitänyt ehdottomasti viedä ottelua kolmen kentän juoksuvoiman turvin, mutta KeLyn tiivis viisikkopuolustus ja murhaava ylivoima söivät OYUS:n mahdollisuudet. Ottelu oli tasoltaan välttävä kakkosen peliksi, koska siinä ei nähty juuri huikeita yksilösuorituksia tai taktisia erikoisuuksia.