Alan Hansen totesi valioliigakauden 1994-1995 avauskierroksen jälkeen, ettei 1-3 -lukemilla tappion Aston Villalle kärsinyt Manchester United tule voittamaan mitään lapsilla. Hän ei uskonut, että tuolloin vielä aateloimattoman Alex Fergusonin johdolla pelaavat beckhamit, nevillet ja scholesit, koskaan voittaisivat mestaruutta. Ferguson uskoi kuitenkin asiaansa. Hän tiesi, että poikien oli aika astua miesten pelikenkiin. Jälki oli myöhemmin huimaava.
Oulun Luistinseuran peräsimessä häärää vielä aateloimaton valmentaja. Alex Fergusonia ja ManUa kannattava skotlantilainen, tai ainakin takkurantalainen, Jarmo Härmä. Härmä pitelee teinilaumaa hyppysissään. Monien mielestä osa on vielä ihan lapsia. Lapsilla ette koskaan säily sarjassa. Tai pelaa pudotuspeleissä. Pikemminkin ajatellaan ja supatellaan, että lapsien pitäisi pelata vielä juniorisarjoissa. Näkeehän sen tuloksistakin.
Juniori-ikäiset pelurit venyivät kuitenkin Tampereella valtavaan torjuntavoittoon. Se oli torjuntavoitto, ei vain suhteessa sarjapaikan säilyttämisen puolesta, mutta myös suhteessa lapsivihamielistä ajattelutapaa vastaan. Se oli riemuvoitto Härmän ja Oulun Luistinseuran projektille. Se oli synkän alun loppu.
Tässä vaihessa on täysin yhdentekevää, että voitto tuli sarjan kenties heikointa joukkuetta vastaan. On samantekevää, että vasta nyt oululaisia vastaan asettunut joukkue oli pelitavallisesti divaritasoa, ja että se mahdollisti oululaisten taitotason ja taktiikan hyödyntämisen. Ei ole mitään väliä sillä, että tällä hetkellä liigan kärkijoukkueet ovat pelillisesti valovuoden edellä. Näitä asioita ei nyt kannata miettiä. Niitä mietitään vasta kauden päätyttyä. Ja silloinkin liigasaunassa.
Nyt on nautittava ennen kaikkea siitä, että kohtalon ottelun ratkaisivat tulevaisuuden tähtipelaajat. Tämä on riemuvoitto Härmälle. Hänen oppipoikansa astuivat valokeilaan kovassa paikassa. Tappio olisi tiennyt, aikaisesta lumen tulosta huolimatta, synkkää taivallusta kohti joulua. Petro Raution ja Valtteri Parviaisen ylitsevuotavat tehot takasivat sen, että Härmä voi jatkaa rauhassa omaan visioon luottamista niin pelillisissä asioissa kuin koko seuran tulevaisuutta kannattelevissa paalutussuunnitelmissa.
Avausvoitto helpottaa nyt arjessa elämistä merkittävällä tavalla. Palaset alkavat loksahdella kohdilleen oikein urakalla. Oma pelitapa on hioutumassa liigamuottiin.
Maaottelutauko tuleekin kreivin aikaan. Valmennusjohto saa aikaa hengähtää hurjan aloitusrupeaman jälkeen. Se saa nyt aikaa valmistaa joukkue seuraavaan isoon otteluun, joka pelataan Joensuussa Josbaa vastaan. Tuolloin sotilaiden on jälleen astuttava esiin ja pelattava voitto valmentajalleen ja seuralleen. Lapsilla ei voiteta isoja pelejä. Isot pelit voitetaan miehillä. "Fergie" on koulinut pojista miehiä.
"This is not the end, it is not even the beginning of the end, but it is perhaps the end of the beginning."
- Sir Winston Churchill El Alameinin taistelun jälkeen, 20.11.1942.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti