Tasainen paikallisvääntö
Kosken poikien ottelut jatkuivat kolmen viikon huilin jälkeen lauantaina 23.11. Oulun salibandypyhätössä, paikallisen Urheilutalon hellässä huomassa. Paikalle oli kokoontunut lähes salintäyteinen yleisö katsomaan paikallisvääntöä Merikosken ja Koskelankylän Riennon välillä. Ottelusta muodostui tasainen alusta pitäen, eikä eroa paremmuuteen saatu jatkoajankaan puitteissa. Pisteet jaettiin 5-5 -lopputuloksen myötä.
Merikosken maaleista vastasivat jälleen maalinteon ykköspyssyt Eerik Lukkari (2+0) ja Mika Heiskanen (3+0). Kosken karvaus -ja puolustuspelaaminen oli kohtuullisen tiivistä, jonka turvin isäntien vaarallisimmat pelaajat eivät päässeet turhan usein laadukkaisiin maalipaikkoihin. Vieraat olivat toisessa erässä pienessä sillassa, kun kotijoukkue otti 3-1 -johtolukemat. Vieraat punnersivat ensin pelin tasoihin, ja erän lopussa nähtiin vielä johtomaalikin.
Kolmas erä oli kauttaaltaan varsin varovaista peliä. Erän edetessä KoskRi tuli vuorostaan ensin rinnalle ja ohi. Tähän onneksi vieraat pystyivät vastaamaan erän viimeisellä neljänneksellä, ja edessä häämötti hermoja raastava jatkoaika. Jatkoajalla molemmilla oli paikan puolikkaansa, mutta kuulaa ei saatu verkon perukoille, saati maaliviivan yli ja näin tasapeli oli edessä.
Kotijoukkueen onnistujia maalinteossa kunnostautuneiden pelaajien lisäksi oli puolustusosasto, joka pystyi huhkimaan ahkerasti puolustussuuntaan ja sen lisäksi saamaanpalloa liikkeelle yläkertaan. Vieraiden yritteliäimmät pelaajat olivat puolestaan OLS-avut Matias Tiira ja Samuli Saukko. Merikosken leirissä piste maistui voitetulle pisteelle, ja ero karsijan paikalla majaileviin isäntiin säilyi yhdessä pisteessä.
Jatulista oppia
Sunnuntaina 24.11. kopojen matka jatkui Uuden Oulun reunamille susirajan tuntumaan, Kiiminkijoen törmän reunalle rakennettuun uljaaseen Jatuliin. Kovana kotijoukkueena tunnettu paikallinen Kellon Lyönti hurjine kuusamolaisvahvistuksineen osoittautui juuri niin kovaksi kuin ennakolta saattoi arvata. Kopot saivat Jatulista arvokasta oppia pelin perusasioiden suorittamiseen laadukasta kakkosen porukkaa vastaan.
Isäntien pelitapa oli tiedossa ennakolta, mutta liekö ottelun alkamisen siirtyminen aiheuttanut keskittymiseen aukkoja, kun isännät johtivat kamppailua jo ennen ensimmäisen peliminuutin umpeutumista. Vieraat paransivat otteitaan erän edetessä, mutta pallollisen pelaamisen epätasaisuus vei terän avauspelaamisesta. Tauolle siirryttiin KeLyn 2-0 -johtoasemassa.
Toiseen erään löydettiin lääkkeitä KeLyn karvin ohittamiseen, mutta toteuttaminen jäi liian usein pomputtelun asteelle. Kotijoukkue käytti saamansa paikat armotta hyväkseen, ja peli oli nopeasti 5-0. Tässä kohtaa vieraat vaihtoivat maalivahtiaan. Kopot saivat kovan yrityksen tuloksena kaksi ylivoimaa toisessa erässä, joista toinen tuotti tulosta, kun viikolopun tasaisin suorittaja Tommi Wiander kanttasi kuulan ylähyllylle.
Kolmanteen erään lähdettäessä vieraat pyrkivät lisäämään painetta KeLy-päätyyn. Muutamaa hyvää riistotilannetta lukuunottamatta kopot eivät saaneet isännistään hippaa eikä rouva fortunakaan näyttänyt parempaa puoltaan maalineduspompuissa. Sen sijaan KeLy iski rutiinilla kolme maalia lisää aina paikan tullen. Enemmänkin olisi tullut, mutta Teemu Mustonen venyi muutamaan otteeseen todellisiin paraatitorjuntoihin. Ottelu kirjattiin KeLyn 8-1-voitoksi.
Tuplaviikonloppu oli uselle kosken pojalle laatuaan ensimmäinen, ja kieltämättä se näkyi hieman sunnuntaina. Tästäkin on otettava oppia jatkoon. Molemmissa peleissä oli paljon hyviä asioita, joita on jatkojalostettava huolella. Haaste on heitetty!
Viikonlopun peleistä on nostettava esiin tuomaritoiminta, kun molemmissa otteluissa homma pysyi hyvin hallussa, linja oli selkeä ja tasainen, eikä joukkueiden tarvinnut keskittyä epäolennaisuuksiin vaan itse pelaamiseen. Näitä lisää, kiitos!
