Sukellus Ankkalammen cup-huumaan

Rankat Ankat ja Viikingit. Siinä kaksi salibandyseuraa, jotka kohtaavat Suomen cupin puolivälierässä. Kotijoukkue pelaa kolmosessa. Vieraat ovat kestomenestyjiä kotimaassa ja kansainvälisesti. He ovat huikeita maailmantähtiä -ja mestareitakin. Mutta tästä erilaisissa cupeissa on kysymys. Lähdetään pelaamaan erilaisia joukkueita vastaan. Toivotaan salaa liigajoukkuetta vastustajaksi. Unelmoidaan tarunhohtoisen kirjainyhdistelmän kohtaamisesta. Ja kotiaskissa. Muunlaiset asetelmat haiskahtavat pettymyksiltä. 

Juuri tästä on Suomen cup tehty. Isoista tarinoista. Huikeista ottelutapahtumista. Mitään erityistä ei ole siinä, että SSV voittaa ottelun ja tiputtaa Ankat jatkosta. Se, että Linnanmaan halli tulee olemaan ääriään myöten täynnä, ei myöskään ole mitenkään yllättävää. Yllättävää on se, että SSV todella asettuu pelaamaan oululaista kolmosdivarijoukkuetta vastaan. Tällaista ei vain yksinkertaisesti tapahtu edes jokaisella vuosikymmenellä.  Kyse on päräyttävän ainutlaatuisesta jutusta! On kyse lajikulttuurin kannalta äärimmäisen hienosta tapahtumasta. Tällainen tapaus herättää uneliaimmatkin laji-ihmiset. Nyt on loistava tilaisuus raahata kaikki ystävät ja kylänmiehet paikan päälle, ja esitellä ylpeänä omaa lajia. Luvassa on pomminvarmasti hieno ottelutapahtuma monessa suhteessa. Sen takaavat loistavat joukkueet ja tapahtuman järjestäjä.

Kotijoukkueen nokkamies Jani Laukon suurin haaste juuri näillä viikoilla on pysyä verkkahousuissaan.    Työpöydältä löytyy huikea pino kaikenlaista järjestettävää tapahtuman onnistumiseksi. Kaikkeen mies hyppää lapsekasta intoa hehkuen. Se kantaa jatkossakin. Vielä vuosien päästä. Huhujen mukaan hän suunnitellut polkevansa sisäänpääsymaksun jopa kahteen euroon. Ankat ei halua rahastaa. Se on harvinaista nykyään. Oikea hinta lienee kuitenkin viiden euron tuntumassa. Se kertoo lopulta terveestä itsetunnosta ja vieraiden kunnioittamisesta. Onhan pirtissä sentään SSV. Laukon tuntien ei olisi yllättävää, että ottelun kynnyksellä kuultaisiin Maamme-laulu. Joko herran itsensä tai Kurren tulkitsemana.

Ankkapelaajat saavat makustella viikon päivät tulevaa ottelua. Nyt on juhlan aika. Oulun seudun synkässä marraskuussa ei yksinkertaisesti ole sellaista tapahtumaa tai asiaa, joka saisi Ankan nyt vihaiseksi, masentuneeksi tai apeaksi. Se on mahdotonta. Sisäinen pelaaja hymyilee uskomattoman leveään hymyä. Sitä samaa hymyä kuin sinä päivänä, jolloin pieni poika sai käteensä ensimmäisen salibandymailan tai pääsi pelikentälle mukaan isojen poikien karkeloihin. Asiaskaspalvelutyössä hankalinkaan kuluttaja ei osaa letkautuksillaan pilata ankkapelaajan päivää. Päinvastoin. Pelaajan sisäinen hymy tarttuu työkavereihin, jotka esittävät tiukan kysymyspatterin mahdollisesta suuresta elämänmuutoksesta; onkohan tuo onneton rakastanut!?

Rakkaus salibandyyn ja pelaamisen riemuun on todella katossaan Linnanmaalla, kun pelaajat kokoontuvat paikalle valmistautumaan yhteen pelaajauransa merkittävimpään tapahtumaan. Jokainen haluaa tuolloin olla se ensimmäinen sankari, joka niistää pallon maailmanmestarimaalivahti Henri Toivoniemen selän taakse. Toisessa päässä Ari-Matti Leino saa nauttia Juho Järvisen ja Harri Forstenin maalitenkopaikkojen nollaamisesta. Vastustajien megatähdet innostavat ankkapelaajat pelamaan uransa parhaan pelin.

Omaa kieltään innostuksesta kertoo myös se, että lauman ykköstykki Matias Luokkanen siirsi Kaukoidän reissuaan muutamalla päivällä päästäkseen pelaamaan. Kenties vain yksi vastustaja saattoi vaikuttaa näin merkittävän päätöksen tekemiseen. Se maksoi maaliruiskulle pari hunttia. Oikea käsi alhaalla laukova rankkarispesialistin tulee saada euronsa takaisin sisäänpääsykassasta. Salintäyteinen ja äänekkäästi omiaan kannustava yleisö puolestaan rukoilee kyynärpäät ristissä, että Ankoille tuomittaisiin rankkari. On nimittäin pomminvarmaa, että Luokkanen niistää pallon uuniin. Hän tekee sen sillä samalla tutulla harhautuksella, jolla hän uunotti kahdeksan kertaa peräkkäin vastustajan maalivahdit yksi toisensa jälkeen, ennen kuin pelit loppuivat sen kauden osalta. Melkein täydestä juoksusta lähtevä oulunsalolainen ilmaveivikin nostaisi hurmoksen ennen kokemattomiin sfääreihin. Se todella kruunaisi koko cup-huuman hienolla tavalla.

Kaiken hullaantumisen keskellä on äärimmäisen mielenkiintoista pohtia ja tulla paikan päälle toteamaan, kuinka lujille Ankat osaakaan SSV:n laittaa. Pystyykö Oulun Luistinseura viikkoa myöhemmin samaan, on kysymys, jonka silkka olemassaolo kertoo valtavasti ankkapelaajien tasosta. On viimein tullut maailman parhain sauma mitata poikien pelillinen osaaminen niin joukkueena kuin yksilöinäkin.

Antakaa palaa!

Suomen cupin puolivälierä, SSRA-SSV Linnanmaan liikuntahallilla sunnuntaina 11.11. kello 17.30!

Kantin otteluennakko:

SSRA on saavuttanut kauden päätavoitteensa. Nousu kakkoseen ei tule olemaan joukkueelle minkäänlainen haaste. Siksi tähän peliin ladataan kaikki. SSV:n kiusaamiseen joukkueella on pienet saumat. Joukkueessa on muutama mies, jotka voisivat pelata liigatasolla. Loput huoletta divarissa.

Jos SSV lennättää Ouluun kakkosmiehistönsä, voidaan nähdä jymy-yllätys. Ykkösmiehistön kaatamiseen Ankkojen eväät eivät tietystikään riitä, vaikka yhdessä ottelussa periaatteessa kaiken pitäisi olla mahdollista.  Vaikka taktiikan ohuus ja pelaamisen arvaamattomuus sekoittaakin vielä kakkosdivarijoukkeuidenkin peliä, niin maailmanhuippuja vastaan se ei enää riitä. Taktisen osaamisen puute on, muiden erojen lisäksi,  lopulta suurin ero, joka joukkeiden välillä on. Ja niin tietysti pitääkin olla.

Lapsisotilaiden torjuntavoitto

Alan Hansen totesi valioliigakauden 1994-1995 avauskierroksen jälkeen, ettei 1-3 -lukemilla tappion Aston Villalle kärsinyt Manchester United tule voittamaan mitään lapsilla. Hän ei uskonut, että tuolloin vielä aateloimattoman Alex Fergusonin johdolla pelaavat beckhamit, nevillet ja scholesit, koskaan voittaisivat mestaruutta. Ferguson uskoi kuitenkin asiaansa. Hän tiesi, että poikien oli aika astua miesten pelikenkiin. Jälki oli myöhemmin huimaava.

Oulun Luistinseuran peräsimessä häärää vielä aateloimaton valmentaja. Alex Fergusonia ja ManUa kannattava skotlantilainen, tai ainakin takkurantalainen, Jarmo Härmä. Härmä pitelee teinilaumaa hyppysissään. Monien mielestä osa on vielä ihan lapsia. Lapsilla ette koskaan säily sarjassa. Tai pelaa pudotuspeleissä. Pikemminkin ajatellaan ja supatellaan, että lapsien pitäisi pelata vielä juniorisarjoissa. Näkeehän sen tuloksistakin.

Juniori-ikäiset pelurit venyivät kuitenkin Tampereella valtavaan torjuntavoittoon. Se oli torjuntavoitto, ei vain  suhteessa sarjapaikan säilyttämisen puolesta, mutta myös suhteessa lapsivihamielistä ajattelutapaa vastaan. Se oli riemuvoitto Härmän ja Oulun Luistinseuran projektille. Se oli synkän alun loppu.

Tässä vaihessa on täysin yhdentekevää, että voitto tuli sarjan kenties heikointa joukkuetta vastaan. On samantekevää, että vasta nyt oululaisia vastaan asettunut joukkue oli pelitavallisesti divaritasoa, ja että se mahdollisti oululaisten taitotason ja taktiikan hyödyntämisen. Ei ole mitään väliä sillä, että tällä hetkellä liigan kärkijoukkueet ovat pelillisesti valovuoden edellä. Näitä asioita ei nyt kannata miettiä. Niitä mietitään vasta kauden päätyttyä. Ja silloinkin liigasaunassa.

Nyt on nautittava ennen kaikkea siitä, että kohtalon ottelun ratkaisivat tulevaisuuden tähtipelaajat. Tämä on riemuvoitto Härmälle. Hänen oppipoikansa astuivat valokeilaan kovassa paikassa. Tappio olisi tiennyt, aikaisesta lumen tulosta huolimatta, synkkää taivallusta kohti joulua. Petro Raution ja Valtteri Parviaisen ylitsevuotavat tehot takasivat sen, että Härmä voi jatkaa rauhassa omaan visioon luottamista niin pelillisissä asioissa kuin koko seuran tulevaisuutta kannattelevissa paalutussuunnitelmissa.

Avausvoitto helpottaa nyt arjessa elämistä merkittävällä tavalla. Palaset alkavat loksahdella kohdilleen oikein urakalla. Oma pelitapa on hioutumassa liigamuottiin.

Maaottelutauko tuleekin kreivin aikaan. Valmennusjohto saa aikaa hengähtää hurjan aloitusrupeaman jälkeen. Se saa nyt aikaa valmistaa joukkue seuraavaan isoon otteluun, joka pelataan Joensuussa Josbaa vastaan. Tuolloin sotilaiden on jälleen astuttava esiin ja pelattava voitto valmentajalleen ja seuralleen. Lapsilla ei voiteta isoja pelejä. Isot pelit voitetaan miehillä. "Fergie" on koulinut pojista miehiä.

"This is not the end, it is not even the beginning of the end, but it is perhaps the end of the beginning." 

- Sir Winston Churchill El Alameinin taistelun jälkeen, 20.11.1942.

Kosken vesi vähissä

Merikoski SBT pelasi tähän saakka kauden tärkeimmän ottelunsa, kun vastaan asettui nollakerholainen Forssan Suupparit. Merikoski hävisi lopulta jatkoajalla, 5-6.

Ottelun tärkeys näkyi molempien joukkueiden otteissa. Etenkin kotijoukkueen pelaaminen oli säädetty totaalisesti virheitä välttäväksi ja araksi. Kotijoukkue "karvasi" käytännössä koko ottelun ajan makaamalla puolessa kentässä 2-1-2 -muodostelmassa, eikä antanut painetta edes 3-5 -tappioasemassa ottelun viimeisellä viitosella. 

Ottelun tasoa kuvaa hyvin se, että Fosu ei löytänyt kunnon avaimia Kosken nopan avaamiseksi. Vain ykköskenttä uskaltautui rohkeampaan avaamiseen, ja saikin toistuvasti paineen isäntien päätyyn. Kakkos- ja kolmoskenttä eivät avanneet peliä käytännössä lainkaan vaan kierrättivät liberon kautta palloa laidasta toiseen. Merikoski ei osannut lukea tätä vaan jatkoi makaamista. Tämä alkoi näkyä selvänä väsymyksenä jalkatyöskentelyssä ja söi käytännössä tehot pelinkäännöistä. Kyykkimismentaliteetti näkyi myös avauspelaamisessa, jossa virheitä pelättiin sen verran, että syöttöjen pituudet hyökkäyssuuntaan olivat toivottaman pitkiä, mikä aiheutti luonnollisesti pallon pomputtelua. 

Kosken kunniaksi on sanottava se, että joukkueella näytti olevan nyt useampia avauskuvioita takataskussa. Mitään ylivertaista dominointia ei kuitenkaan nähty avauspelaamisen osalta. Fosulle riitti kevyt karvaus puolen kentän päältä, jolla se eliminoi pois monta isäntien suunnitelluista lähdöistä. 

Pelin edetessä kohti loppuaan, alkoi kotijoukkueen tuska tuntua jo katsomonkin puolella, josta kaikui lukuisia kehotuksia lähteä karvaamaan palloa omille. Muutosta ei tapahtunut kuin kertaalleen nähdyn yksittäisen pelaajan irtautumisena muodostelmasta, minkä seurauksena Fosu lisäsi johtoaan kahteen maaliin, 3-5. Koski jatkoi matalaa karvausta, mutta ilman edellä mainitun pelaajan panosta.

Fosu tyri kuitenkin mahdollisuutensa. Merikoski otti maalivahdin pois noin puolitoista minuuttia ennen loppua,  ja onnistui pussittamaan kaksi kertaa pallon maaliin ilman maalivahtia, ja runttasi näin pelin tasoihin. Tässä kohtaa peliä nähtiin se potentiaali, mikä joukkueessa asuu. Pelaajat uskalsivat jopa pakon edessä pelata rohkeasti ja päättäväisesti. Oli pakko. Sama meno jatkui jatkoajalla, ja yksi laukaus kolahtikin tolppaan. Seuraavassa vaihdossa Fosun kokenut Petri Mäkeläinen tinttasi pallon maaliin. Ja ison naulan Merikosken arkkuun.

KeLylle jatkoaikavoitto Kajaanissa

Kellon Lyönnin miesten edustusjoukkue matkasi Kainuun nälkämaille viime kauden päätteeksi Divarista tippuneen Papasin vieraaksi. KeLy näpäytti itsevarmoja isäntiä pakottamalla ottelun jatkoajalle, jossa kippari Tero Leivo (2+1) upotti kotijoukkueen suohon. Digitaalit pysähtyivät vieraiden 6-7 -voittolukemiin.

Huolellinen valmistautuminen pohjusti voittoa

KeLyn pelaaminen on ottanut hapuilevia askelia kauden edetessä. Edellisestä kotiottelusta saatu työvoitto vapautti paineita myös valmennusjohdon harteilta. Aikaa on käytetty paljon taktisten asioiden pohtimiseen ja jalkauttamiseen viisikkotasolle. Vaatimustasoa on pidetty korkealla ja viesti pelaajille on ollut selkeä; tekemiseen pitää keskittyä ajatuksella. Kajaanissa homma naksahti kiskoilleen mallikkaasti.

"Huomasimme jo ajomatkalla, että nyt on porukalla oikeanlainen latautuminen käynnissä. Alkuverryttelyssä jätkien meno oli terävää. Pukukopissa oli ottelun kynnyksellä hiljainen ja keskittynyt tunnelma. Joukkueesta huokui yhteen hiileen puhaltamisen halu. Se oli tänään avain voittoon. Uskon, että kaikki huomasivat viimeistään nyt, kuinka tärkeää huolellinen valmistautuminen on",  kertasi pelaajavalmentaja Juha-Antti Kurttila (0+2) joukkueen esitystä.

KeLy saikin otteluun unelma-alun. Se pinkaisi erätauolle 1-3 -johtoasemassa. Papas tuli täydellä höyryllä toiseen erään ja tasoitti ottelun parissa minuutissa. KeLy ei tästä hätkähtänyt vaan pyristeli erätauolle 5-5 -tasalukemissa.

Ratkaisu jatkoajalla

Papas oli voiton syrjässä kiinni kolmannen erän lopussa, mutta vieraat tasoittivat puntit ylivoimalla. Jatkoajan kolmannella minuutilla KeLy sai maukkaan ylivoimahyökkäyksen, josta Tero Leivo pussitti pallon alakulmaan, hattutemppua pelissä tuulettaneen Juha Uusitalon (3+1) juonikkaan syötön päätteeksi.

Hattutemppuilija
Juha Uusitalo

"Katsoin, että jos "Junnu" tuosta kääntää vielä syötön niin alakulmaan sijoitan pallon. Sieltähän se tuli suoraan lapaan, ja kyllä tuosta oli makeaa pistää pallo uuniin. Voitto maistuu hunajalle. Kajaanista on aina niin vaikea hakea pinnoja. Tämä oli kyllä koko joukkueen voitto, mutta pakko nostaa esille Uusitalon hattutemppu ja Kamulan Jessen mahtavat pelastukset," hykerteli jo toisen kerran urallaan Papasin jatkoajalla niistänyt Leivo.

Kajaanilaisluotsi Jani Lipsanen oli luonnollisesti pettynyt, mutta näki heti syyt omiensa tappioon: "Jäimme avauspelaamisessa seisoville jaloille, eikä palloa saatu pelattua tekopaikoille tarpeeksi nopeasti. Lisäksi lahjoitimme muutaman maalin ihan ilmaiseksi. Saimme sen, mitä ansaitsimme." Papas löytynee sarjan päätteeksi sarjan piikkipaikalta, joten isoon huoleen Lipsasella ei toki ole aihetta.

KeLyn haasteena on nyt säilyttää voiton tuoma euforia. Sen pitää näkyä kasvavana luottamuksena omiin taitoihin, mutta myös riittävänä nöyryytenä jokapäiväisessä tekemisessä. Voiton myötä KeLy kohensi asemiaan sarjataulukossa nousemalla viidenneksi. Neljä parasta pelaavat kauden päätteeksi Divarin esikarsinnat, josta olisi saatavilla arvokasta lisäoppia kovista peleistä.

Antero Kantti

Kosken kohinaa

Debyyttikauttaan miesten salibandyn Divarissa pelaava oululainen Merikoski SBT on monien pieneksi yllätykseksi saanut kairattua neljästä ottelusta vain yhden tasapelipisteen. Antero Kantti naarasi valmentajavelho Petri Inkalan koukkuun kiinni ja jututti miestä raesateen keskellä.

Terve  Pete! Kautta on nyt pelattu jo hyvän matkaa. Millaisena Divarin taso
on näyttäytynyt nousijajoukkueen penkin takana?

Moro  Kantti.  Näyttää  oikein  hyvältä. Divari on juuri sen verran kovempi
sarja kaikissa asioissa kuin osasi odottaa. Haastetta riittää, mutta niinhän
sen pitikin olla.

Pistesaldoon ei varmaan voi olla tyytyväinen. Missä asioissa pitää petrata,
jotta avausvoitto napsahtaa plakkariin?

Neljä  peliä  joista  yksi  piste, niin eihän se kyllä huikea lähtö ole, ja
rehellisesti  sanoen  se  ollaan  saatu  mitä  on  ansaittu. Kaikessa pitää
parantaa mutta otetaan kolme asiaa esille.

1.  Meidän  pitää  parantaa  pallollista  peliä  –  asia  jossa  menimme jo
kirkonkylän  M-Team  pelissä  selkeästi  eteenpäin. Tämän edellytys on että
kaiken meidän perustekemisen (syötöt, vastaanotot, tukipelaaminen jne)
pitää olla paljon terävämpää sekä huolellisempaa ...

2. ...ja jokaisen pitää uskaltaa pelata joukkueen pelitavan mukaisesti eikä
sooloilla omalla mukavuusalueellaan.

3.  Pitää  kasvattaa rajusti pallottoman ja kamppailupelaamisen asennetta -
Kahdessa viime pelissä taitaa olla yhdeksän maalia, jotka on hakattu sisään
meidän maalialueelta. Aika halvalla hinnalla lähtee meidän maalinedusneliöt
verrattuna vastaavaan hintaan toisessa päädyssä.

Mitkä  ovat  niitä  asioita,  joihin  itse olet tyytyväinen? Miten puutteet
korjataan?

Plusmerkkisiä asioita on ollut Kapteenimme Ilari Parviaisen otteet maalissa
sekä ylivoima joka on toiminut todella hyvin.

Olen  myös  tyytyväinen siihen asenteeseen ja keskittymiseen mitä meillä on
tällä  hetkellä treeneissä ja sieltä käsin niitä puutteita lähtökohtaisesti
myös korjataan.

Olette  kärsineet lukuisista pienistä loukkaantumisista. Minkä verran se on
näkynyt  joukkueen  tekemisessä  niin  treneeissä kuin peleissä? Onko uusia
vahvistuksia jo kiikaroitu?

Viime  viikonlopulta  tuli  jälleen  osumia, mutta nehän ovat osa tätä hommaa.
Tottakai runkopelaajien ja varsinkin ns ykköslinjan jätkien loukkaantumiset
rassaavat  joukkuetta  mutta  ei  niihin voi takertua, vaikka ne uskottavan
kuuloisia selityksiä ovatkin.

Luonnollisesti vahvistuksia on kiikaroitu ja tullaan kiikaroimaan edelleen.
Olisiko Antero Kantilla joku nimi mielessä ?

Kaupungilla velloneiden huhujen mukaan olitte halukkaita farmiyhteistyöhön
Oulun  Luistinseuran  kanssa.  Sopimusta ei ilmeisesti kuitenkaan syntynyt.
Mikä tässä asiassa jäi esteeksi, ja oliko neuvottelujen kariutuminen teille
pettymys?

En  tiedä mihin homma kaatui, koska jos tuollainen sopimus olisi todellakin
syntynyt, olisi se hyödyttänyt kumpaakin joukkuetta ja seuraa.

Tulevana viikonloppuna Linnamaalle saapuvat sekä Jori Isomäen tahdittama
Uusikaarlepyyn Blue Fox että kovasti heikentynyt ja putoamisuhan alla rimpuileva 
Forssan Suupparit. Millä aseilla kaadatte molemmat joukkueet ja otatte neljä sarjapistettä?


Kumpikin kaatuu vuorollaan ja ase on sama. Pallo.

Kiitos haastattelusta ja tsemppiä peleihin!

Kiitos itsellesi!

Kantin ennakkoarvio:

Merikoski on tiukan paikan edessä. Kahdesta kotiottelusta on nyt tultava vähintään yksi voitto. Lisäksi Blue Fox on pystyttävä pistämään lujille, ja pakottamaan se tasapeliin. Voittoon asti venyminen vaatii Kosken pojilta liki täydellistä iltapuhdetta. Supertähdet, Johnny Ojala ja Jori Isomäki on riisuttava aseista. Blue Fox tosin ei ole enää niin puhtaasti näiden konkareiden varassa, sillä uudet hankinnat kuten Pekka Kontturi ja Petri Pollarinen ovat löytäneet hyvän kemian. Tämän lisäksi omista junioreista on viimein kuoriutunut vaarallisia pelureita divaritasolle. Maininnan ansaitsee tuhoisan laukauksen omaava Robin Höllander. 

Blue Foxin tiedetään joskus sortuvan pieneen ylimielisyyteen, ja tässä voisi olla Kosken sauma iskeä. Raju ja ennakkoluuloton aloitus, ja siihen päälle kontrolloitu viisikkopelaaminen niin saumat voittoon ovat olemassa. Myös valmentaja Inkalan mainitsemaa pallollista peliä on saatava pykälä aktiivisemmaksi, jotta vieraat eivät pääse antamaan painetta alakertaan, jossa kotijoukkueella on ollut selvästi suurimmat haasteet.

Sunnuntaina kotijoukkueella on pakkovoitto. Forssan Suupparit on putoamassa muiden kelkasta, ja naulaa pitää iskeä arkkuun isolla kädellä. Jos henkisesti tärkeä avusvoitto nähdään jo lauantaina, tietänee se vapauttavaa pelaamista sunnuntaille. Tuolloin forssalaisista ei ole vastusta kotijoukkueelle. Jos kumpikin on vielä sunnuntaina ilman avausvoittoa, tullaan näkemään armoton kuolinkamppailu. Vaikka kausi on vielä pahasti alussa, voisivat jo hurjimmat toivottaa tappion kärsineelle joukkueelle hyvää matkaa kakkoseen.

Kantti ennustaa, että Merikoski ottaa viikonloppuna avausvoittonsa. Blue Fox saattaa vielä olla liian kova pala purtavaksi, mutta Fosu kaatuu ilman muuta. Se on tärkeä virstanpylväs jatkoa ajatellen!

Nousu tukea vasten

Lapsi lähtee liikkeelle yleensä ryömimällä. Pian jo kontataan. Ensiaskeleet otetaan tukevasti kirjahyllyä vasten. Kestää aikansa ennen kuin askel on varma. Ennen juoksuun lähtöä on syytä kuluttaa muutama parillinen jarrusukkia. Pian onkin mukavaa ottaa juoksukisa muiden kanssa. Eräänä päivänä isovelikään ei enää pärjää hipassa. 

Oulun Luistinseuran kulku salibandyliigassa on vaihtunut ryöminnästä konttaukseen. Välillä näkyy jo kirkkaita merkkejä selvästä halusta nousta tukea vasten. Kotipeliviikonlopun saldo Espoon Oilersia ja Seinäjoen peliveljiä vastaan osoittaa pyöreää nollaa, mutta isossa kuvassa on nähtävissä useita lukuisia signaaleja siitä, että keltainen lauma on valmis taistelemaan tosissaan sarjapisteistä.

Antero Kantin nopea analyysi viikonlopun annista on positiivissävytteinen. Valmentaja Härmä oli selvästi naksauttanut avauspelaamista hieman nopeammaksi, ja joukkue valitsi toistuvasti keskiväylään tunkemisen tai vasempaan siipeen pelaamisen sijaan oikeaan hyökkäyskulmaan avaamisen. Se tuntui aktivoivan hyökkäyspeliä pirteämmäksi, ja joukkue pääsi kohtuullisen vaivatta hyökkäysalueelle. Jatkopelaaminen tosin ontui aika ajoin, koska kulmasta hakeva pelaaja oli usein paineistettuna selkä kohti kenttää. Muutamat pitkät avaukset alkoivat myös jäädä vastustajan pakkien katkaisemiksi. Nyt nähdyn pelitavan päälle voi kuitenkin rakentaa jo pesukoneen moottoria, kun tulevat vastustajat ovat arempia paineistamaan kulmiin eikä Olssin tarvitse pelätä murhaavaa pelinkääntöpeliä. Tuollon nähtäneen myös muita joukkueelle tuntumpia avauksia.

Kunniamaininnan on ansainnut viimeinkin nähty "ylikorostunut" pallokontrolli vastustajan ykköskenttää vastaan, mikä johti heidän juoksuttamiseen pallon perässä! Oli hienoa nähdä kuinka maajoukkuemiehet eivät päässeet käsiksi palloon vaan joutuivat puolustustöihin. Tätä mallia on pelattava jatkossa raa'asti enemmän!

Kotijoukkueen pelinkääntö näytti onnistuvan miehekkäämmin. Puolustajat uskalsivat haastaa karvaajaa ja heittää napakat avaussyötöt hakevan pelaajan lapaan. Keskialueen ylityksen jälkeen hyökkääjien kikkapankki näytti kuitenkin olevan tyhjä, ja vastustajien pakit katkoivat rynnistykset joko irtopalloiksi tai paikoin vastahyökkäyksiksi. Röyhkeyttä ja uskaliaisuutta tulee edelleen korostaa, sillä selän kääntämisellä pallo löytyy taatusti omasta nuotasta.

Suurimpana huolenaiheena ollut maalivahtipeli ratkesi kertarytinällä, kun kenties viimeisen oljenkortensa käyttänyt Niko Pirkola näytti epäilijöilleen hauista ja pelasi etenkin seinäjokisia vastaan huikean pelin, nollaten muun muassa Mikko Kohosen läpiajot näyttävästi. Muutama veto olisi toki ollut otettavissa, mutta siihen ei peli kuitenkaan nyt ratkennut. Pirkolalle tulee nyt antaa täysi luotto ja työrauha selkeänä ykkösenä. Asetelmaan liittyy omat haasteensa, mutta uskoakseni sekä Pirkola itse että valmennusjohto osaavat nyt käsitellä asiat niiden vaatimalla pieteetillä.

Selvästi eniten kehitettävää on luonnollisesti viimeistelyssä. Pelaajien on löydettävä rentous tekemiseen ja päästävä nyt lähes koko joukkuetta vaivaavasta pallon pomputtelusta. Seinäjokea vastaan katsomoon näytti siltä, että etenkin alussa osa pelaajista jopa pelkäsi kontakteja. Lisäksi muutamat kokeneetkin ratkaisijat valitsivat hätäisen ratkaisun vedon suhteen, vaikka vastustaja oli jo polvillaan peittoasennossa. Divarissa nähty juonikkuus tuo kyllä menestystä myös liigassa. Taitoa on rutkasti. Sen esille tuominen vaatii rentoutta. Viikonloppuna pelirohkeutta löytyi parhaiten puolustuspään Jani Raitaselta ja Ville Oksalta.

Yhtenä kuriositeettina Kantti räksyttää kuuluville selvän puutteen ärsyttävyyden suhteen. Tällä hetkellä OLS ei ole ärsyttävä joukkue. Se ei haasta vastustajaa mentaalisesti. Idiootiksi ei tietysti kannata heittäytyä, mutta pientä rähinää ja vastustajan iholle menemistä olisi hienoa nähdä. On selvää, että joukkue on tässä suhteessa valmentajansa näköinen, fiksu ja filmaattinen, mutta kiltteydestä jaettavat tyylipisteet eivät näy sarjataulukossa. Nuoren joukkueen kohdalla skootteri voi tietysti karata helposti käsistä, mutta muutamat kokeneemmat konnat voisivat ottaa roolia sopivissa paikoissa. Se voisi hyvinkin olla jälleen yksi kuuluisa pieni marginaali pinnoja jahdattaessa.

Kantti on luottavainen ja harkitsee nyt jo kausikortin ostoa. OLS on siis oikella suunnalla. Hyvä niin, sillä kauden tärkeimmät pelit ovat edessä. Joukkue nimittäin seuraavaksi kohtaa KooVeen, Ilveksen ja Josban. Niistä on tultava useampi piste. Muussa tapauksessa vuori alkaa käydä liian jyrkäksi juosta ja alkaa taas ryömiminen.

Yksin tolppien välissä - Näkymiä ristikon takaa

Kaukolaukaus jysähtää puolesta kentästä. Ei juuri maskia. Kuula livahtaa jalan alta maaliin. Vierasjoukkue viimeistelee tärkeän pukukoppimaalin. Helpolla meni. Se on kaikkien tuomio. Eletään ottelun taitekohtaa. Valmentajatkin ovat pettyneitä. Ei taaskaan voittavaa arpaa. Kädessä Musta Pekka. Pelin jälkeen urheilutoimittaja haistaa raadon. Syyttävä sormi osoittaa jälleen maalivahtiin.

Raskasta taakkaa joukkueen menestymisestä kantavat maalivahdit. Epäonnistuminen ei tuo pisteitä sarakkeeseen. Onnistuminen antaa kenttäpelaajille mahdollisuuden taistella voitosta. Tämä on kliseinen maalivahdin onnistumisen mittari. Antero Kantin mielestä on korkea aika murskata tämä mittari. Kärsimysnäytelmän maalinsuulla on loputtava. On tullut aika katsoa asioita ristinkon läpi. On tutkittava, ketkä kantavat suurimman vastuun maalivahdin pelaamisesta.

Maalivahtivalmennus. Luit oikein. Sellaista on kuulemma jossain päin Suomea. Se ei ole sitä, että maalivahdit heittelevät palloa keskenään alkulämpässä tai että koutsi huutaa nenä punaisena alkudrilleissä ohjeita vastaantulemisen tärkeydestä. Näin meillä kuitenkin toimitaan. Tässä kohtaa menee rima monessa alueen seurassa. Niinpä ei olekaan ihme, että Pohjois-Suomen maalivahdeille on tyypillistä itseoppineisuus. On aikoinaan menty maaliin omaksi huviksi, kavereiden painostamana tai kun kukaan muukaan ei halunnut uhrautua. On monia keskinkertaisia kassareita. Menee pari kolme helppoa otteluun. Ei juuri isoja "game savereita". Onneksi löytyy muutamia hyviä, joilla tarttuu. Huippuja sen sijaan ei etsivä löydä.

Huippuja ei synny. Niitä tehdään. Jarno Ihme ei ollut huippumaalivahti pitäessään laukaisutilastoa Oulun Luistinseuran penkin päässä. Seinäjoella nähtiin kuitenkin, että miehessä on potentiaalia. Hiomattomasta timantista on tehty, ja tehdään edelleen maailmanluokan maalivahtia. Ihme näki Seinäjoella sen, mitä ei voi kukaan nähdä vielä tänäänkään Oulussa. Hän näki menestysmahdollisuuksien lisäksi maalivahtivalmennuksen. 

Oulun seudulle on luotava seurojen keskinäisellä tuumaamisella maalivahtikoulutus. On mietittävä kaikki ne ulottovuudet, joita maalivahtipelaamisessa tarvitaan. Keskiössä on oltava lajinomaisuus. Fysiikassa on lähdettävä siitä, että se kehittää niitä ominaisuuksia, joita tolppien välissä tarvitaan.  Onko maalivahtien järkeä juosta Heinäpään alppirinnettä kieli vyön alla? Vastaus on yksiselitteinen ei. On siis mentävä yli lajirajojen hakemaan oppia siitä, miten lattian pinnassa liikutaan. 

Edelleen tuumaukseen tulee ottaa taktinen ajattelu, jossa korostuvat pelinlukeminen -ja ohjaaminen. Tässä suhteessa esimerkiksi alueen kakkosdivarikassarit ovat täysin kuutamolla muutamaa poikkeamaa lukuunottamatta. Mentaalivalmennukseen voisi myös tehdä kurkkauksen. Kukapa meistä tavallisista kuolevaisista ymmärtäisi täysin maalivahdin sielunmaisemaa, mutta pieni larppaaminen ristikon takana valottaisi sitäkin maisemaa, jossa maalivahti taistelee hirvöitä vastaan. Ja yleensä ypöyksin. Apua tarvitaan. 

Antero Kantin ehdotus mätäpaiseen puhkaisemiseksi on seuraava: lässyttäminen blogin sivuillahan on lapsellisen helppoa. Se ei siis riitä. Kantti tarjoaa kaikille alueen maalivahdeille mahdollisuutta tulla erikseen sovittuna ajankohtana, vaikkapa kauden päätyttyä viikon ajaksi,  Jatuliin pohtimaan ja harjoittelemaan maalivahtipelaamista. Kantti myös toivoo asiassa  tukea muilta asiasta huolestuneilta. Tolskaamisesta innostuneet voivat ottaa allekirjoittaneeseen yhteyttä sähköpostilla. Rakennetaan yhdessä antoisa veskariviikko.

Loppuun vetoomus Juha Mäelle: 

"Mäkkäri, pelasit useat vuodet karmeassa ristitulessa OLS:n maalinsuulla. Tiedät, miltä tuntuu olla ottavana osapuolena. Tunnet tuskan, jota maalivahdit kokevat tappioissa. Mäkkäri, astu esiin. Tarjoa erikoisosaamistasi ja tietotaitoasi ennen kaikkea Luistinseuran maalivahdeille, jotka on tällä hetkellä heitetty haiden armoille edessä pelaavien viisikoiden toimesta. Sinua tarvitaan. Jälleen."

Öljymiehet ja Peliveljet tervakaupungissa

Oululaisen salibandyn lippulaiva, paikallinen Luistinseura saa viikonloppuna eteensä kaksi haastetta. Lauantaina Linnanmaan liigamatolle astelevat Espoon öljymiehet, ja sunnuntaina salibandypäivän huipentaa hallitsevien Suomen mestareiden, Seinäjoen Peliveljien visiitti tervakaupunkiin. SPV kohtaa perjantaina kotonaan Joensuun Josban, joten se saa yhden lisäpäivän valmistautua Oulun reissuun.  

Antero Kantti päättä vielä tässä vaiheessa jättää isäntien valmentajat ja pelaajiston viisaan rauhaan keittelemään takkurantalaista(!) käärmekeittoa. Sen sijaan kirjekyyhkyt lähetettiin heti maanantaiaamutuimaan lakeuksien suuntaan häiriköimään juuri lahden takaa pelireissulta palannutta Peliveljeä, Tommy Koposta. 

Kantti: "Moi Tommy! Tässäpä muutama kiperä kysymys aamutuimaan. Oletko valmis? Hyvä, sitten mennään! Peliveljet kotiutuivat juuri lahden toiselta puolelta seurajoukkueiden Euroopan mestaruuskisoista. Finaalipaikkakin oli muutaman tolppalaukauksen takana. Millaista oppia ammensitte tulevaa ajatellen?"

Koponen:  "Ensinnäkin, todella raskasta ja kovaa oppia. Oltais kovasti haluttu pelata finaalissa, ja nyt tuntuu, että maksoimme oppimisesta liian kovan hinnan, kun ei päästy finaaliin. Toisaalta kuitenkin saimme todella paljon uskoa omaan tekemiseemme, sillä huomasimme, että joissakin asioissa olimme selkeästi myös näinkin kovia vastustajia edellä."

Kantti, "Miten kansainväliset pelit poikkeavat kotimaan liigakamppailuista?"

Koponen: "Ainakin tässä turnauksessa joka ainut vastustaja pystyi pelin sisällä parantamaan omaa tekemistään eri malliin kuin kotimaisessa liigassa olemme tottuneet. Myös pelikovuus tuli väistämättä todettua kovemmaksi kuin suurimmassa osassa salibandyliigan peleistä."

 Kantti: "Miten valmistatte joukkueen jälleen taistelemaan liigapeleissä? 

Koponen: "Isoon pettymykseen päättynyt turnaus auttaa varmasti tässä ja paljon. Nyt on iso halu näyttää, että osaamme taas voittaa."

Kantti: "OLS palasi jälleen liigaan. Millaisena joukkueena OLS:n näyttäytyy lakeuksilla?"

Koponen: "Erittäin tervehenkisenä, nuorekkaana joukkueena, joka selvästi on lähtenyt hakemaan kehitystä nykysalibandyn vaatimin keinoin, eli satsaa myös erityisesti esim. fysiikkaan ja pelinopeuteen. Mikäli pystyvät selviämään alkukauden välillä ehkä isoistakin temmon ja kovuuden muutoksesta suhteessa divariin, saattavat jo tällä kaudella nousta yllättäjävoittajaksi ihan kelle tahansa."

Kantti: "Kenet tai ketkä OLS:n pelaajista ottaisit omaan joukkueeseesi?"

Koponen: "Sinne nuorempaan osastoon ehkä menee, ja joudun myöntämään, etten edes nimiä vielä osaa kavereihin yhdistää. Nykyisessä tilanteessamme en voi sanoa, että automaattisesti ketään voisin ottaa joukkueeseemme sillä ajatuksella, että se heti vahvistaisi joukkuettamme. Mutta lahjakkaita pelaajia OLS:n joukkueessa on ehdottomasti useita, jotka harjoitteluun sitoutuessaan voivat olla pitemmässä juoksussa hyvinkin kiinnostavia."

Loppuun Kantin kuudestilaukeava. Avaa lukijoille seuraavat käsitteet:

Paini - pohjalaista perinneurheilua ja huipulla käsittämättömän kova laji jos haluaa pärjätä

Risti - Siellä tehtiin tärkein asia ihmisen iäisyyttä ajatellen n. 2000 vuotta sitten.

Jorkka - Jori Isomäkeä on joskus joukkueessamme kutsuttu näin - pelaajien kirkkainta aatelia joka suhteessa

Räme - jo lapsuuden maalaiskodissa opittu hieno paikka luonnossa - suo on muutenkin hyvä elementti, salibandynkin kannalta

Fläppi - Taktiikkataulu, joka kuuluu myös minun vakiovarustukseen niin harjoituksissa kuin peleissä

Kebab - Hyvä ruoka silloin tällöin nautittuna. Ja Seinäjoellahan on maan parhaat Kebab -ravintolat

Kiitos Tommy ja tsemppiä tuleviin koitoksiin!

Kantin arvio tulevasta liigaviikonlopusta:

Kotijoukkueen iskun paikka on heti lauantaina. Oilers on menettänyt Ruotsiin siirtyneen Oscar Hännisen ja SSV:n haaviin jääneen Niclas Meyerin. Tärkeimpinä vahvistuksina ovat paluumuuttaja Patrcik Wardi ja maajoukkueportteja kolkutellut huippumaalivahti Tomi Ikonen. Oilers joutui vastikään tahkoamaan täyden iltapuhteen sarjanousija Tampereen Ilvestä vastaan, ja voitti ottelun lukemin 6-5. Mahdollisuus espoolaisten kaatamiseen on olemassa, mutta se vaatii onnistumisia viisikkopelaamisessa.

OLS:n haasteena onkin ollut puolustuspelaaminen, jota on varmasti parsittu kasaan urakalla. Launtain ottelu ratkennee näin ollen suurilta osin myös maalivahtipelaamiseen. Jos OLS antaa liika tasoitusta maalivahtipelissä, vievät vieraat pisteet kehäkolmosen sisäpuolelle. OLS:n ykköskassari Erkki Pasasen pelikunto on arvoitus vaurioituneen polven vuoksi, ja kakkosveskariksi kaavailtu Toni Pallari ei ole myöskään vakuuttanut. Olisiko valmennusjohdon syytä kokeilla Niko Pirkolan osaamista ja antaa hänelle vielä yksi mahdollisuus lunastaa joukkueen luottamus maalinsuulla vai pelataanko vielä Musta Pekkaa?   

Sunnuntaina oululainen salibandyväki saakin sitten nauttia yhden maailman parhaimman seurajoukkueen pelistä. SPV tulee pitämään ottelussa sellaista tempoa etteivät ajokoiratkaan pysy mukana kyydissä. Isäntien haaste, hyväksi kehutusta kuntopohjasta huolimatta, on pystyä kontorolloimaan ottelun tempoa. Avausviikonloppuna pelaaminen oli vielä väkinäistä, ja pallo tuntui jopa polttavan pelaajien lavoissa nopeita syöttökuvioita haettaessa. Tämän vuoksi keskialueesta tuli pelillinen karikko, josta vieraat käänsivät useita vaarallisia tilanteita, jolloin Luistinseuran avauspelaaminen tulehtui entisestään. Seinäjokisten rutiini on sillä tasolla, että sarjanousija kaatuu huonommallakin iltapuhteella, millaista tosin tuskin tullaan näkemään. Parasta, mitä kotijoukkue voi tehdä, on lähteä nauttimaan mestareiden kyydistä ilman suuria tulospaineita. Kenties rentoudessa piilee avain menestykseen tällaisessa pelissä?  

Mestarivalmentaja Koponen ei vielä tässä vaiheessa sesonkia pystynyt nimeämään yhtään kotijoukkueen lupavaa pelaajaa nimeltä, eikä Antero Kantti aio tässä suhteessa veljeään auttakaan. Nyt olisi kotijoukkueen nuorilla miehillä loistava paikka antaa työnäyte Seinäjoen suuntaan. Lapa mattoon ja nimi lehteen. Ja ennen kaikkea Koposen mieleen.

KeLy kotivoittoon 6.10.

Kellon Lyönnille kauden avausvoitto

Jatuliin ahtautunut yleisö sai viimein kaipaamaansa herkkua, kun kotijoukkue Kellon Lyönti niisti oululaisen UIFK:n lukemin 8-7 (2-3, 4-0, 2-4). Edellisenä viikonloppuna Rovaniemellä vierastappioon taipunut kellolaisryhmä taisteli nyt väkisin voittoon. Voitosta huolimatta ilmaan jäi paljon kysymysmerkkejä.

Vahva kakkoserä

Avauserä alkoi kotijoukkueen osalta hieman hermoillen. Avauspelaamista vaikeutti vieraiden ärhäkkä karvauspelaaminen, jota seuran puuhamies ja valmentaja, Jussi Tolonen on usean kauden aikana kypsytellyt liigatason vaatimukset täyttäväksi. Vieraat karkasivatkin nopeasti 0-2 -johtoasemaan. KeLy kuittasi yhtä nopeasti pelin tasoihin, mutta vieraat iskivät vielä niin sanotun pukukoppimaalin erän loppuun, ja poistuivat maalin johdossa erätauolle.

Toisessa erässä kotijoukkueen pelirytmi löytyi. Karvaus pysyi tasapainoisena, ja sen seurauksena vieraat eivät saaneet peliään avatuksi. Avauspelaaminen otti askeleen eteen päin ja viimeistely oli tehokasta. Lisäksi uhrautuvaisesti pelannut alivoima söi vieraiden uskoa.

"Toinen erä oli meiltä kauden parasta tähän saakka. Hommassa oli selkeä juoni ja kaikki olivat ajatuksella mukana. Sellaista pelin pitää olla myös jatkossa niin hyvä tulee", totesi pelaajavalmentaja Juha-Antti Kurttila, joka itse pelasi vahvan pelin ykköskentän keskushyökkääjänä. "Meidän ketjun peli onnistui tänään Juhan (Uusitalo) ja Teron (Leivo) kanssa oikein mukavasti. Pystyimme pitämään tempoa, ja saimme sen myötä maalipaikkoja. Useammankin pöntön olisi pienellä huolellisuudella voinut tehdä toki. Joka tapauksessa nyt helpottaa oloa, kun avausvoitto on takaskussa", huokaisi kaikkensa antanut Kurttila.

Ajatus katosi päätöserässä

Kolmanteen erään tultaessa käsikirjoitus näytti monen mielestä selvältä. Vieraat nostaisivat riskillä karvaustaan, ja kotijoukkue iskisi vastaan. Kävikin toisin päin. KeLyn hyvin toiminut karvaus tuntui unohtuneen osalla pukukoppiin, ja vastustaja puhkoi reikäjuustoa muistuttaneet viisikot useaan otteeseen. Vain näyttävät maalivahti Jesse Kamulan haamutorjunnat pitivät KeLyn loppuun saakka johtoasemassa. Näytti kuin joukkueet olisivat vaihtaneet pelipaitoja. Niin räikeä ero toisen ja kolmannen erän pelaamisessa oli.

"Tänään tuntui loppua kohden mentäessä alakerrassa, että ypöyksin tässä saa luutia", puhisi Toni Mielonen. "Pitää minunkin tulla jatkossa kovemmin alas auttamaan sinua noissa kaksinkamppailutilanteissa", lohdutti kakkoskentän keskushyökkäjä Pasi Mursu, joka palasi kentille loukkaantumisvaivojen jälkeen. KeLyn pakisto oli todella välillä hätää kärsimässä, mutta selvisi lopulta säikähdyksellä.

Kotijoukkueen olisi pitänyt malttaa jauhaa pitkiä hyökkäyksiä johtoasemassa, eikä lähteä yltiöpäiseen hyökkäyspelaamiseen. Huonommalla onnella vieraat olisivat voineet voittaakin pelin, sillä Kamula sai muutamaan otteeseen apua myös maalivahdin parhailta ystäviltä, maalitolpilta. Vieraat tekivät oivan pelisuunnitelman, ja jaksoivat painaa ottelun läpi vain kahdella kentällä. KeLy tiivisti peluutustaan turhan myöhään, mikä myös antoi osaltaan avaimia vastustajalle. Isäntien onneksi vieraiden kiri hyytyi kalkkiviivoille, ja kauden avauspinnat jäivät kuin jäivätkin Jatuliin.

Antero Kantti

Kantin otteluanalyysi:

Salibandy näytti jälleen parhaimmat puolensa Jatulissa. Vaikka kaikki merkit viittasivat siihen, että UIFK on aseeton kolmannessa erässä, pystyi se siitä huolimatta pakottamaan KeLyn ahtaalle. 

Ahtaus näkyi etenkin kotijoukkueen pelaajien pelitilannevalinnoissa ja ison kuvan toteuttamisessa, minkä olisi pitänyt olla kuulakontrollia toteuttavaa pelaamista. Tätä myös äänekkäästi katsomossa häiriköinyt "asiantuntijaraati" halusi nähdä mustilta. Tällä kertaa palloa puskettiin väkisin ylös, milloin pitkillä syötöillä tai milloin kuskaamalla. Tästä johtuen UIFK käänsi koko ajan vaarallisesti ja rokottikin muutaman kerran hienosti, ja tuli näin peliin mukaan. 

Suurinta ihmetystä herätti edelleen se, että kotijoukkueen ylimmillä karvaajilla tuntui olevan hukassa ajatus karvauksen syvyydestä. Osa karvasi "75-80 %" kohtaa kenttää, kun osa malttoi pysyä alempana, mikä näytti  toimivan paremmin. 

Kotijoukkueen onneksi pinnat irtosivat nyt fortunankin avustuksella, mutta jatkossa on nähtävä paljon kypsempää palloilua. Hyvää isossa kuvassa on se, että avauspelaaminen oli roimasti avausviikonloppua edellä. Tämä etenkin siksi, että vaikka viisikikkopelissä oli karvauksen ja oman pään pelaamisen ohella monia ongelmakohtia, on puolustuspelaamisen organisoiminen yleensä helpompaa kuin pallollisen pelin opettelu. 

KeLy on oikeilla raiteilla. Tästä huolimatta kaikkien on nähtävä tuloksen taakse. Kaikkien pelaajien on nyt hypättävä junan kyytiin mukaan. Sekä jaloilla että asenteella ja ajatuksella. Momentum on nyt. 

KeLy vei voiton 8-7 -lukemin. UIFK:lle uutta matoa koukkuun.

Ankkalauman cup-tunnelmia

Suomen cupin 3. pelikierros pelataan pääosin tulevana viikonloppuna. Pohjois-Suomen 

näkökulmasta mielenkiintoa herättää erityisesti Salibandyseura Rankkojen Ankkojen 

tuleva koitos, jossa vastaan hiihtelee Outokummun Pallo -84. Kantti oli ajan tasalla, ja 

nappasi ennakkoluulottamasti ankkapomo Jani Laukkoa hihasta kesken managerin kiireiden. 

Kantti, "Moro päällikkö, mitä kuuluu?"

Laukko, "Morjesta Antero, hyvät on fiilikset ja kiirusta pittää."

Kerro omin sanoin jotain itsestäsi ja seurastasi. Mitä kaikkea teet seurassa?

Laukko,"Olen liki nelikymppinen, avoliitossa elävä, kohta yhdeksän vuotiaan poitsun iskä, pelaajana 

keskinkertainen, mutta onneksi ihmisenä ja valmentajana vielä kehityskelpoinen. 

Seurahistoriaa ytimekkäästi: 

Vuonna 2002 Miika Kreus ja Juha Honkonen perusti seuran kaveriporukan iloksi, 

silloin tulin itsekin pelaajana mukaan. Vaihtelevien vaiheiden, mm. 2. divarivisiitin jälkeen, otin 

2009-2010 kaudella seurasta vastuun. Seurassa on nettivastaava, mutta muuten kaikki 

toimii lähinnä omasta halusta, ja osaksi halukkaiden vähyydestä, minun kautta.

Olen siis rahastonhoitaja, joukkueenjohtaja, huoltaja, valmennan edustusta sekä SSRA II:sta 

ja f-junnuissa valmennan mitä ehdin. Onneksi siellä meillä on pari muutakin vetäjää.

3. divarissa olette aloittaneet kauden kahdella voitolla. Mitkä ovat kauden tavoitteet joukkueella?

Laukko, "Kausi alkoi voitokkaasti ja selkeät on tavoitteetkin, edustusjoukkue sarjaporrasta 

ylöspäin kakkosdivariin ja Suomen Cupissa pikkufinaalipaikka."

Rankoilla Ankoilla on myös kakkos- ja kolmosjoukkueet nelosessa. 

Mitkä ovat seuran visiot tulevaisuudelle?

Laukko, "Kyllä, nelosesta totta tosiaan löytyy kaksi tiimiä, ja niistä olisi tarkoitus rakentaa edustusjoukkueelle 

"farmi"- ja kasvupaikka. Visiot tulevaisuudelle on aika pitkälti vuosi kerrallaan ajatusmallilla, 

suurseuraa tai vastaavaa tuskin ikinä lähetään hakemaan. Junnujoukkueita on tarkoitus 

pyörittää vuodessa kahden ikäryhmän voimin.

Periaate: ei rahasta vaan rakkaudesta lajiin."

Suomen cupissa harjasitte viime kaudella hienosti haastajafinaalin kannun itselle. 

Millaisia ajatuksia tämän vuoden kilpailu herättää?

Laukko, "Kyllä kannu pokattiin ja siltä osin viime kauden tavoite täyttyi. Ensimmäisenä tulee mieleen liiga- , divari- ja huippujoukkueiden vähäinen kiinnostus Suomen Cupin kannua kohtaan; kuusi liiga- ja kaksi divarijengiä osallistuu tänä vuonna. Itse olen laskenut sen loistavaksi kauden alkua ajatellen, saa kovia pelejä ennen kautta ja täysin uusia porukoita vastassa jo totuttujen Pohjois-Suomen vastustajien sijasta."

Järjestätte pelin Nallisportissa, jonne ei mahdu kuin kourallinen katsojia. Eikö Kempelehalliin olisi voinut luoda oikean cup-karnevaalin? Miksi päädyitte tähän ratkaisuun?

Laukko,  "Päätös oli urheilullinen, ja syy löytyy pelialustasta. Joukkueelle Oulun alueella sopivin alusta on Nallisportiissa, mutta kyllä Kempelehalli oli selkeä kakkonen tähän valintaprosessiin.

 Cup-karnevaalin luominen tapahtuu vasta JOS olemme seuraavalla kierroksella. 

Nallisportin kanssa ollaan rakennettu pieni muutos sunnuntaille, jotta vaihtopenkit 

ovat nyt pressun puolella ja näin katsomokapasiteetiksi saadaan 150-200, joten 

okein hieno määrä innokkaimpia faneja pääsee istumaan ja nauttimaan Ankkojen pelistä."

Nähdäänkö mahdollinen neljännen kierroksen peli jo sitten Kempelehallissa?

Laukko, "JOS olemme neljännellä kierroksella niin lupaan luoda karnevaali- 

tapahtuman, mutta paikkaa en julkista vielä."

Loppuun Kantin kuudestilaukeava. Vastaa nopeasti yhdellä sanalla:

Alennusmyynti -  -50%

Ankka -  Rankka

Ovechkin -  Pulechkin

Salaatti  - Kebab

Kierreportaat - Hissi
Matu  - Huigee 

                                                                                                                                                                               

Kantin kuutionti:

Salibandyseura Rankat Ankat on nopeajalkainen joukkue. Pelaajien huikeat taidot ovat peräisin lukuisina iltoina pitkiksi venyneistä pihapeleistä, jossa ratkaisut pelattiin aina loppuun saakka. Säännöt eivät tunteneet tasapeliä. Ankkojen kirkkaimpana soihdunkantaja häärii Matias Luokkanen, joka olisi valmis hyppäämään liigajoukkueen rinkiin. Tulevaisuuden potentiaalia tossujen kärjessään kuljettaa Konsta Kivioja, joka pelaa myös Oulun Luistinseuran B-junioreissa rinnakkaisedustuksen puitteissa.

Kantti ennustaa, että Ankat pyyhkii Nallisportin muovilattiaa vieraillaan. Ensimmäinen erä voi olla vielä tunnustelua ja totuttelua täysimittaiseen peliaikaan, mutta pelijuonen löydyttyä pelataan ottelussa yhtä maalia. Manageri Laukon kyvyille olisi käyttöä isommissakin ympyröissä. Nyt miehen osaamisesta saavat nauttia ankkalauman pelaajat ja heidän kannattajansa. Neljännelle kierrokselle onkin sitten luvassa jo karnevaalitunnelmaa. Kantti ei malta odottaa siihen saakka!

Suomen cupin 3. kierroksen ottelu SSRA-OuPa -84, Nallisportissa 14.00!

Kulttuurista ja sen puutteesta

Ouluhalli syyskuun lopulla 2012. Hallin lattian ikiaikaista betonilattiaa päällystää muovinen matto. Matto ei ole mikä tahansa muovinpala, johon kaupunki suuressa anteliaisuudessaan olisi nähnyt hyväksi investoida. Ei, sillä kyseessä on liigamatto. Sen saavat käyttöönsä ne joukkueet ja seurat, jotka pelaavat miesten salibandyliigassa. Tasainen matto nostaa pelin tasoa. Pallo ei pompi miten sattuu. Se on liigatasoa. Pelaajilla on hauskaa. Voi näyttää taitojaan. Myös valmentajilla on hauskaa. Uusimmat pelifilosofian nyanssit näkyvät väläyksittäin joukkueiden pelissä. Tämäkin liigatasoa.

Jotain silti puuttuu. Puuttuu ottelutapahtumaan raaahutuneen katsojan riemullisuus ja viihtyvyys. Se ei ole liigatasoa. Itse ottelu kyllä näyttää hienolta. Ei sen väliä, vaikka Hirvilauma rymistelee kotijoukkueen yli tai että seuraavana päivänä turkulaisen Palloseuran lippua railakkaasti heiluttava kannattaja varastaa shown katsomossa. Väliä on sillä, että kymmenen euron pääsylippua vastaan katsojalle ei tarjota mitään muuta kuin itse peli. Se ei ole liigatasoa. Oulussa on totuttu parempaan.

Ouluhallin paraatiovi aukeaa suunnilleen kohti etelään. Suunnaksi kannatta silti valita länsi. Ainakin jos haluaa nauttia urheiluviihteestä. Kolmesataa metriä meren suuntaan. Siellä on tupa täysi. Siellä Kärpät häviää Ilvekselle Raksilassa. Pääsylippujen hinta hyville paikoille maksaa tuplaten salibandyliigapeliin nähden. Katsojaa hemmotellaan joka kerta otteluennakot ja pelaajahaastattelut sisältävällä otteluennakolla.  Lisäksi railakas valoshow ja mellevät basson jytkeet nostavat urheiluelämyksen kohti pilviä. Tärkeimpänä palasena tietysti koko ajan mölyävä fanikatsomo, joka nostaa tunnelmaa merkittävällä tavalla. Värit näkyvät ja kuuluvat. Jäähallin käytävät pursuavat fanikrääsää. Moni perheenisä taipuu paineen alla ja ostaa lapsilleen kärppälipun tai ainakin kiekon ja pipon. Kiekkojännärin päitä ei palele Oulun kylmenevässä syysillassa.

Palataanpa viiman läpi takaisin Ouluhalliin. Siellä Happee on lähdössä karkumatkalle. Kotijoukkue tuhlaa muutaman hyvän tekopaikan. On kuitenkin vielä mukana pelissä. Josko joku kannustaisi omiaan? Ei, ollaan ennemmin hiljaa. Ei kannata hypätä uppoavan laivan kyytiin. Ei ainakaan tässä pelissä. Järjestävän seuran toiminnanjohtaja laittaa hienosti itsensä likoon yleisön edessä ja pyytää kaikkia mukaan. Muutama vaisu taputus. Siinä kaikki. Puuttuu vastakaiku. Sitä ei löydy kentältä, mutta ennen kaikkea sitä ei löydy Ouluhallista tai siellä mötköttävän kaukalon liepeiltä. Sieltä puuttuvat kaikki ne palaset, jotka löytyvät naapuripirtistä. Sielläkään niitä ei ollut vielä viisitoista vuotta sitten, jolloin kaikki vasta alkoi. Tummeneva lauantai-ilta muuttuu yöksi ja viimein uudeksi aamuksi.

Seuraavana päivänä Divariin itsensä kammennut Merikoski SBT aloittaa kotiurakkansa Ouluhallissa Kuopion Welhoja vastaan. Kukaan ei odota mitään. Kyseessähän on kovan kritiikin kohteena ollut "mätäkoski". Ei homma voi toimia. Lippu maksaakin vitosen. Moni oli varautunut kymppiin. Katsojat valuvat hiljalleen istumaan ohut otteluohjelma kourassaan hallin lauteille. Sitten tapahtuu jotain odottamatonta. Ouluhallin särisevistä ja pahasti kiertävästä äänentoistojärjestelmästä alkaa kuulua tarinaa. Kyseessä on vierelevan joukkueen valmentajan haastattelu. Heti perään jututetaan kotijoukkueen tehokaksikkoa. Hommassa näyttää olevan oikeaa otetta. Ja lisää on tulossa. Ensimmäisellä erätauolla seuran pyörätuolisählyn pelaajat käyvät näyttävämässä pelaamisen mallia, ja toisella tauolla seuran junnut koijaavat rankut varmasti uuniin. Kelvollinen suoritus divaritsolle!

Merikosken divariväännön jälkeen areena on jälleen vihitty liigapelille. Edellisen päivän kuvio toistuu. Nyt kotijoukkue sinnittelee hyvin matkassa kaksi erää. Toiminnanjohtajan ei tarvitse uhrata itseään enää toistamiseen yleisön armoille. Tällä kertaa joku kotijoukkueen tuulipukuun sonnustautunut uskallikko yritttää keinuttaa yleisöjä aaltojen tekoon katsomossa. Rohkeaa, mutta energian tuhlausta tässä kohtaa. Oululainen urheiluyleisö pitää voittaa puolelleen pitkällisen viivytystaistelun tuloksena. Se huipentuu tuuletuksiin kultakravatissa. Sen jälkeenkin tulee puukkoa selkää. Kysykää vaikka Junnolta. 

Kultaisten, saati lämpien onnentoivotusten sijaan nyt tulee vain kahden markan raippaa. Liekö kukaan ehkä oikeasti odottanutkaan, että kotijoukkue kaataisi Happeen. Salaa toivottiin, että TPS kaatuu. Ei kaatunut. Toki siihen oli saumat. Ei sen väliä. Peli näyttä välillä lupaavalta. Se lämmitti edes hieman. Ei kuitenkaan lopulta juuri lainkaan. Kalseisssa tunnelmissa hallista parkkipaikoille laahautuvat salibandyn ystävät kyselevät itseltään, viitsinkö tulla toiste katsomaan tai kehtaanko pyytää työkaveria mukaan. Hallin ovella törröttäviin roskiksiin lentävät pettymyksessä rutatut otteluohjelmat. Juniorit eivät vie niitä kotijoukkueen nimmareilla höystettynä vaatekaapin oveen, heti Crosbyn ja Ovechkinin julisteiden viereen. Mieli tekisi, mutta miksi vaivautua. Mutta mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kukaan aikuisista ei innostunut, kun ei innostettu.  

Ruoskimisintoa sen sijaan löytyy, sillä se mitä puuttui on musertavaa kerrottavaa. Tapahtuman markkinointiin oli onneksi laitettu hieman yritystä, mutta suurempaakin näkyvyyttä moni jäi kaipaamaan. Paikan päällä ei jaettu uunituoretta kausijulkaisua, josta kävisi ilmi seuran toiminnan tavoitteet, edustusjoukkueen pelaajakortit muutamalla pelaaja- tai valmentajahaastattelulla höystettynä. Perinteinen juttu, mutta silti niin toimiva. Ei ollut fanituotepistettä, josta olisi voinut ostaa fanipaitoja tai edes tarran muistoksi uuden aikakauden alusta oululaisessa salibandyssa. Hallissa ei kaikunut kausikorttin ostoon patistavia mainoksia. Kuului vain jo loppuun soitettuja humppia. Tosin maalilaulun osalta liian harvoin. Edelleenkään paikalle saapujille ei esitelty oman seuran toimintaa ja tarjottu mahdollisuutta tulla mukaan talkooporukkaan. Paikalliset erotuomarit olivat sentään saaneet pystyyn ständin. Tärkeä valon pilkahdus pimenevässä illassa; me uskomme omaan toimintaamme ja haluamme sinutkin mukaan!

Järjestävän seuran puutelista sen sijaan jatkuu armottomasti. Paikalle ei oltu raahattu mailavalmistajia tarkkuuslaukaus -ja kovuus -kilpailuineen. Ei ollut minkään sortin arvontoja. Ei Olsku-maskottia kekkuloimassa ja jakamassa tarroja lapsille. Ei ollut telttakyläksi aidattua vip-aluetta, jossa voisi nauttia kahvit hyvässä seurassa. Onneksi kahvi ei ollut kylmää. Tai ehkä sen olisi pitänyt olla. Se olisi voinut kaunistaa viikonlopun saldon.

Se, mitä tapahtui, tai oikeastaan mitä ei tapahtunut, on sekä lajin että Pohjois-Suomen lippulaivaseuran kannalta erittäin haikeaa. Ouluhalli tarjosi betonisesta olemuksestaan huolimatta varsin mellevät puitteet hienon salibandykarnevaalin järjestämiseksi. On erittäin ikävää, että niitä asioita, jotka olisi voitu kääntää voitoksi, ei viitsitty tehdä. Kentällä voiton vei vastustaja, ja ansaitusti. Seuraväen tehtävä on voittaa itsensä. Vähempää ei kukaan voi vaatia. Selityksiä on varmasti monia, mutta kulttuuria ja kannustamista ei synny tyhjästä. Se pitää luoda. OLS, kantakaa vastuunne alueen ykkösseurana. Momentum on nyt.

Kantin katsantokannasta:

Kirjoitus on tarkoitettu ennen kaikkea silmiä avaavaksi, kannustavaksi ja rakentavaksi. Toivon, että Luistinseurassa rima ottelutapahtuman suhteen on merkittävästi korkeammalla ja että sitä lähdettäisiin myös ylittämään,  jotta sekin olisi liigatasolla, koska sen myös pelaajat ansaitsevat. He tarvitsevat myös yleisön tukea.

Tunnelman luomisessa kotijoukkueen kannustus on avainasemassa. Sen voisi hoitaa tehtävään varta vasten osoitettu faniryhmä, jollaisia Oulussakin on vuosien mittaan nähty. Kannustaminen ei kuulu  varsinaisesti seuran työntekijöille, vaikka suurta rohkeutta osoitittekin siinä, että menitte ottelutilanteesta huolimatta puolikuolleen yleisön eteen. Moista nöyryyttä ja rohkeutta on kenties vain kerjäläisillä. Kuitenkin te voisitte olla niin paljon enemmän.

Kuvassa palllopoikana häärinyt serkkupoika, jonka ilme kertoo kaiken. Tästä salibandyssa ja urheilussa on kyse. Iloisista ilmeistä. Saan olla mukana jossain suuressa. Tätä kaipaa myös tarkkaan ajan- ja rahankäyttönsä laskelmoiva katsoja. 

KeLyn kotiavaus salibandyn kakkosessa 22.9.

KeLyllä nuhainen kauden aloitus

Viime kauden tapaan salibandyn kakkonen vihellettiin kellolaisjoukkueen osalta käyntiin kotiottelulla Limingan Niittomiehiä vastaan. Vieraat niistivät pisteet haarasiltojen eteläpuolelle selvin 6-13 -lukemin.

Kotijoukkue ontuu vajaalla

KeLyn joukkue joutui otteluun vain kahden pakkiparin voimin, kun ykköspakkipari Antti Eskonpekka - Janne Peltoniemi oli sivussa. Eskonpekka loukkaantui valmistavissa harjoituksissa, ja Peltoniemen kohdalla flunssa esti pelaamisen. Lisäksi viime kaudella KeLyn kakkosjoukkueessa pelannutta Kalle Kuivalaakaan ei saatu kentälle. Ottelun edetessä Lyönnin puolustajat väsyivät Limingan jauhaessa välillä näyttäviäkin sommitelmia.

“Kyllä meidän paras iskukyky suli poisjäänteihin. Hienosti taistelimme, mutta Liminka käänsi ottelu itselleen väkisin toisessa erässä. Väsymys alkoi näkyä ajatuskatkoksina etenkin puolustuspelaamisessa. Tämä pitää nyt nollata nopeasti. Pitää kelata pelivideo ja tutkia, missä asioissa on korjattavaa ja toisaalta on sieltä löydettävissä paljon hyviäkin asioita.”, summasi pelaajavalmentajan vaativaa roolia kantava Juha-Antti Kurttila. “Onneksi emme luovuttaneet missään kohtaa. Siihen olen tyytyväinen, ja sama asenne tuo meille vielä voittoja tiukoista peleistä,” päätti Kurttila.

Koko joukkueen kunniaksi on hyvä todeta, että taisteluilme säilyi kuitenkin loppuun saakka, eikä peli mennyt leikkimiseksi missään vaiheessa, vaikka peli ratkesi käytännössä jo toisessa erässä. KeLyn avauspelaamisessa oli jopa maallikon silmin nähtävää tukkoisuutta. Etenkin ajoitusten kanssa pelaajilla oli hakemista, ja syötöt muuttuivat epätarkoiksi, jolloin pelitempo myös laski. Tämä sopi Limingalle, joka osasi kääntää pelin nopeasti vaarallisiksi maalintekopaikoiksi, joista se viimeisteli äärimmäisen kliinisesti. KeLyn peli tulee kuitenkin jatkossa parantumaan, kun uudetkin pelaajat saavat lisätuntumaa pelitapaan, ja nyt poissaollut kaarti palaa takaisin sairasvuoteelta.

Nuorennusleikkauksen ensiaskelia

Viime kaudella alkanut nuorennusleikkausprojekti on jatkunut Kellon Lyönnin osalta myös alkaneella kaudella. Viime vuonna valmennusvastuun kantanut Juho Krankka jäi syrjään, ja vastuun otti Juha-Antti Kurttila, joka saa tukea myös Juha Uusitalolta. Viime vuosien ryhmistä joukkueessa jatkavat luotettavat Kimmo Hedemäki ja Tero Leivo, jonka valmennusjohto nosti kapteeniksi. “Pyrin omalla esimerkillä ja rauhallisuudella luomaan uskoa koko joukkueen tekemiseen. Nuorilla on paljon potentiaalia, ja toivottavasti voin omalla tavallani auttaa heitä kehittymään pelaajina.”, kertoi uutterana kalamiehenä tunnettu Leivo, jonka maaleja KeLy tarvitsee myös alkaneella kaudella mikäli se mielii taistella sarjan kärkisijoista.

- Antero Kantti

Kantin jälkikommentti blogiin:

Kantti ehti kiikaroida peliä lauteilta vain reilun erän verran. Näkemän perusteella sapiskaa saa kotijoukkueen puolustuspelaaminen, joka kulminoitui olemattomaan peittopelaamiseen. Maalivahti Isohookana heitettiin armotta viikatteen alle, ja jälki oli tuhoisaa.

Avauspelaamisessa liikeradat olivat vielä hakusessa, ja ajoituksissa luonnollisesti myös. Pallokontrollipelaamista tukevia pelitilanneratkaisuja nähtiin harvakseltaan. Puolustuspäässä sentään maltettiin rauhoittaa ja antaa aikaa vaihdoille.

Karvauspelaaminen oli seisovaa. Seisova vesi alkoi haista nopeasti. Liminka osasi puhkoa kohtuu vaivatta puolessa kentässä loikoilleen nopan, kun viisikon tiiviys hajosi parin haaston ja poikittaisyötön seurauksena.

Limingalle riitti pelin kääntäminen ja tonteilta säkittäminen.

Ennuste: KeLy parantaa tekemisen tasoa harjoituksissa, ja rinkiin saadaan lisää kokeneita pelimiehiä lasaretista. Kotipeli UIFK:a vastaan on sopiva mittari oman pelitavan tasosta. UIFK niisti harjoituspelissä Divaria pelaavan Merikosken, joten haastetta KeLyllä tulee olemaan. KeLy on perinteisesti nauttinut haasteista.