Kellon Lyönti kumautti kauden käyntiin vierasvoitolla

KeLyn miesten edustusjoukkue kohtasi syyskuun 28. päivän sunnuntain iltaottelussa oululaisen Koskelankylän Riennon. Vastustaja oli saanut paikallisen Luistinseuran kanssa tehdyn farmisopimuksen myötä liigaringistä kentällisen pelaajia riveihinsä, joten ennakkoon osattiin odottaa vaikeaa ottelua. Yleisöä Kastellin monitoimitalon lehtereille saapui mukavasti, kun 150 silmäparia todisti kamppailua.

Hermostunut pelin alku

KeLy lähti otteluun kolmen kentän voimin, mutta sopivaa rytmiä ei ensimmäisten minuuttien aikana löytynyt. Palloa pomputeltiin liukkaalla parketilla, minkä seurauksena isännät saivat lukuisia maalipaikkoja, ja lopulta vieraille tuomittiin jäähy. Ylivoimalla Riennon Timo Kukkonen avasi ottelun maalihanat, ja KoskRin tekeminen sai entisestään lisäpuhtia. KeLy raapi itsensä kuitenkin peliin mukaan, sen kolmoskentän punnertaessa kaksi maalia. Ensin Niilo Klytseroff (2+1) ampui reikäpallon hienolla Galante-Calrstöm-kantilla pallon taka-alakulmaan, ja seuraavassa vaihdossa paluun edustuksen paitaan tehnyt Janne Krankka (1+0) vispasi viivasta kantin poikasen etuyläkulmaan. Näin latu oli avattu.

"Paluu kotiseuran edustusjoukkueeseen tuntui oikein hienolta, vaikka teki hyvää ottaa happea ja katsoa muitakin kuvioita parin vuoden ajan. Voitto maistuu nyt hunajalle, ja kyllä oli mukava upottaa pallo maaliin. Nippe (Niilo Klytseroff)  laittoi hienon passin kulmasta suoraan lapaan niin oli meikäläisellä riittävästi aikaa asetella kuulaa laukaisuun", kertasi pakkina luutinut Janne Krankka tapahtumia pelin jälkeen.

Kuuma toinen erä

Ensimmäinen erä päättyi lopulta 3-3-lukemissa, kun pelaajavalmentaja Jukka Kinnunen (2+0) kumautti  ylivoimalla pallon riman alle. KoskRi tuli tasoihin erän loppuhetken maalilla. Toisen erän alussa vieraiden ykköskenttä alkoi kammeta voittoa valkopaidoille Juho Krankan (3+0) osuessa tolppien väliin. Kotijoukkue vastasi tähän pelaamalla kovaa fyysistä peliä, ja tuomareilla oli täysi työ pitää ottelu uomissaan tunteiden noustessa pintaan.  Kova peli sopi toki mainiosti KeLylle, kun se sai ammennettua laitakahinoista  lisätsemppiä itselleen. Niinpä  Lyönnin ykköskenttä latoi erän loppuun vielä kaksi maalia, ja tauolle poistuttiin vieraiden komennossa lukemista 4-7.

Päätöserässä ero kasvoi

KoskRi yritti veivata itsensä peliin mukaan päätöserässä, mutta ratkaisupaikoissa palloa pomputettiin yllättävänkin paljon. KeLy sen sijaan onnistui värkkäämään muutamia näyttäviäkin maaleja, ja Harri Keskisipilän (1+2) taituroimassa 4-9-maalissa oli jo ratkaisun makua. Vieraiden aggressiivinen alivoimapelaaminen ja vetojen peittäminen vei parhaan terän isäntien ylivoimapelaamisesta. Juho Krankka naulasi pelin lopullisesti komean kuvion päätteeksi. Niilo Klytseroff pamautti pallon lopuksi vielä tyhjään nuottaan Janne Tervahaudan (0+1) maltillisesta tarjoilusta. KoskRi sai vielä pallon maaliin ottelun viimeisellä sekunnilla, vaikka katsomossa istuneen juryn mielestä maalia ei olisi pitänyt tietenkään hyväksyä. Niin tai näin, loppulukemat 6-11, ja sen myötä kaksi sarjapistettä matkasivat Kelloon.

"On tosi tärkeää saada kausi käyntiin voitolla. Kauden avauspelit ovat aina oma haasteensa. Hienoa oli, että jokainen kenttä sai onnistumisia, sillä tavoitteemme on vyöryttää kaikilla ketjuilla. Korjattavaa on vielä muutamissa asioissa, ja pelimme tulisi olla valmista parin kuukauden kuluessa. Omat maalit maistuivat myös, mutta ennen kaikkea lämmittää se, että meidän ketjun peli lähti lentoon matsin tärkeillä hetkillä. Tästä on hyvä jatkaa taivalta", tiivisti pelitamahtumt tuore isä Jukka Kinnunen.

KeLyn ottelut jatkuvat ensi sunnuntaina Suomen cupin kolmannen kierroksen ottelulla Jatulissa, jossa vastaan asettuu SB Vaasan kakkosjoukkue, jonka riveissä tahkoaa useita entisiä Woodcuttersin tähtiä. Ottelu alkaa sunnuntaina 5.10. kello 15.00.

Antsan tähdet:

*** Juho Krankka - Astui esiin kaivatulla hetkellä toisessa erässä ja viitoitti tietä voitolle

** Jukka Kinnunen - Voitti kaksinkamppailut, rytmitti peliä ja pamautti kaksi maalia

* Aleksi Krankka - Torjui vastustajan virkaveljeään paremmin ja pohjusti voittoa mukavasti

Ottelupöytäkirja ja sarjataulukko.

Jukka Kinnunen KeLyn peräsimeen

Maailmanluokan paluumuuttaja Kellon Lyönnin peräsimeen

Kellon Lyönnin salibandyjoukkuetta kaksi viimeistä kautta hienosti valmentanut Juha-Antti Kurttila ilmoitti keväällä vetäytyvänsä vaativalta pelaajavalmentajan paikalta lisääntyneiden työkiireiden vuoksi. Seuran oli löydettävä nopeasti uusi käskyttäjä. Pian puskaradiosta kuului kohinaa, johon seurajohto nopeasti viritti taajuuden. Asioiden vyöryessä nopeasti eteen päin, voitiin lopulta todeta, että kaksinkertainen Suomen mestari Jukka Kinnunen oli värvätty seuran edustusjoukkueen uudeksi pelaajavalmentajaksi.

Pelaajauran alkutahdit Oulussa

Jukka Kinnusen pelaajaura käynnistyi Haukiputaan Hillereissä ja Oulun Luistinseuran toiminnassa 1990-luvun puolivälissä. Jukka nousi nopeasti OLS:n avainpelaajien joukkoon ollen mukana liiganousussa kaudella 1999-2000. Jalkapallo kulki pitkään toisena lajina, mutta viimeistään siirto Joensuun Josban riveihin vuonna 2005 sinetöi salibandyn ykköslajiksi. Aika Joensuussa päättyi jälleen siirtoon tuttuun Luistinseuran nuttuun, mutta tippuminen sarjaporrasta alemmaksi keväällä 2008 sai Jukan laittamaan verkot Perämerta etäämmälle.

“Oulussa oli hyvä aloitella pelaajauraa, ja side tänne on ollut aina vahva. Polte kovempiin peleihin alkoi olla tippumisen jälkeen niin suuri, että Ouluun jääminen ei tullut enää kyseeseen Yhteydenotto helsinkiläisestä SSV:stä sinetöi lähtöpäätöksen”, taustoittaa menestysnälkäinen Kinnunen.

Helsingissä menestystä

Jukka siirtyi yhdessä Joensuussa pelanneen velipoika Kimmon kanssa legendaarisen helsinkiläisen Salibandyseura Viikinkien riveihin. Joukkue oli kahminut neljä mestaruuspokaalia viidellä aiemmalla kaudella, joten menestysmahdollisuus toi mukanaan myös uudenlaisia paineita. Menestystä tuli kosolti, kun Jukka oli mukana ratkaisemassa kahta Suomen mestaruutta sekä Suomen cupin että Euroopan seurajoukkueiden mestaruutta.

“Helsingissä SSV:n organisaatiossa opin parhaiten sen, mitä kaikkea menestyminen huipulla vaatii. Sieltä sain myös ammennettua maailmanluokan oppia sekä pelaamiseeen että omaan valmentajuuteen. Fakta on se, että kaikki pienetkin asiat on aina tehtävä paremmin kuin vastustaja. Kova työnteko palkittiin aina myös menestyksellä”, paljastaa koko ajan valmentamisesta enemmän innostunut lajiniilo.

 

Vuodet ulkomailla

Mestaruuskevään 2010 jälkeen Jukka halusi toteuttaa unelmansa pelata ulkomailla. Uusi osoite löytyi Alpeilta, kun suomalaisen Lasse Erikssonin sveitsiläinen HC Rychenberg värväsi Jukan ensin pelaamaan ja toisella kaudella myös valmennusryhmän jäseneksi. Seura hankki myös Jukalle työpaikan. Jukka viihtyi puoliammattilaisena Sveitsissä hienosti ja pelasi vielä kolmannenkin kauden. Viihtymistä helpottivat suomalaiset joukkuekaverit, joiden kanssa syntyi tiiviitä ystävyyssuhteita.

Jukan aika Sveitsissä tuli päätökseen keväällä 2013. Paluu kotikonnuille oli ollut mielessä, mutta sopimustarjous maailman kovatasoisimmasta sarjasta sai pelimiehen muuttamaan kaudeksi Ruotsin Helsingborgiin, jossa paikallinen FC Helsingborg oli kuulunut länsinaapurin kärkipään organisaatioihin jo pitkän aikaa.

“Ulkomailta lähdin hakemaan ennen kaikkea henkistä pääomaa. Itsensä likoon laittaminen vieraassa kulttuurissa on aina iso haaste. Samalla sain opiskeltua minulle entuudestaan vieraan Saksan kielen ja tulipa Haukiputaan lukiossa opiskeltujen tasokkaiden ruotsin kurssien kylkeen nyt käytännön oppitunteja. Vuodet ulkomailla olivat erittäin avartavia monessa suhteessa. Kannustan kaikkia kokeilemaan siipiään ulkomailla!”, rohkaisee aina haasteiden edessä innostuva Kinnunen.
 

Paluu Haukiputaalle
 

Ulkomailla vietetty aika päättyi tappioon pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, ja paluu Suomeen alkoi tuntua ajankohtaiselta ennen kaikkea syksyllä tapahtuvan perheenlisäyksen vuoksi. Kaikki salibandya seuraavat tahot uskoivat paikan löytyvän jälleen kerran Oulun Luistinseuran riveistä. Neuvottelut eivät oikeastaan päässeet missään vaiheessa alkua pidemmälle, ja näin Jukka alkoi kartoittaa myös muita mahdollisuuksia, jotta saisi hankituksi lisää kaipaamaansa valmentajakokemusta.

Kellon Lyönnin ja Jukan tarpeet kohtasivat täydellisesti, ja niin yhteinen sävel löytyi varsin nopeasti. Seuran tavoitteena on kasvattaa alueen pelaajia korkeammille sarjatasoille eikä ainakaan tässä vaiheessa seuralla ole haluja tavoitella sarjanousua, vaikka sopivissa olosuhteissa asia voisi olla mahdollinen. Jukan esimerkki ja laaja kokemus ovat erinomaista oppia etenkin nuorille pelaajille, joiden potentiaali voi riittää jopa liigatasolle.
 

“Olemme oikein tyytyväisiä tämän tason kiinnitykseen, on hienoa saada Jukka riveihimme. Jukan panos vie seuramme salibandytoimintaa merkittävästi eteenpäin. Olen varma, että Haukiputaan salibandy saa uutta tuulta siipien alle”, kommentoi seuran puheenjohtaja Pekka Parhi uuden valmentajan pestaamista.

Joukkueen harjoituspeleissä on hiottu rohkeaa ja näyttävää hyökkäyspainotteista pelitapaa, ja tulokset ovat olleet rohkaisevia. Joukkueen harjoituspankki on mennyt lähes kokonaan uusiksi, mikä tietysti pitääkin tapahtua pelitavan muuttuessa. Se pitää myös kokeneemman kaartin intoa yllä.

“Tärkeimpänä arvona seuratoiminnassa näen positiivisuuden, jonka vaalimista tulen painottamaan kaikessa toiminnassa. Tarkoitus on kehittää seuran juniorityötä. Kannustan pelaajia pelaamaan aktiivista ja rohkeaa peliä, joka perustuu hyvään syöttötyöskentelyyn ja kovaan liikkeeseen. Olen kokenut, että ajatukseni on otettu innostuneesti vastaan. Joukkue vaikuttaa työteliäältä, joten varsin hyvän pohjan varaan on helppo laskea vaativiakin asioita”, päättää intohimoa huokuva Jukka Kinnunen.

Opittuja asioita aletaan mitata toden teolla syyskuun lopussa, kun kausi vihelletään käyntiin 28.9. Oulun Urheilutalolla Koskelankylän Rientoa vastaan. Kotiavauksessa 11.10. Jatulin parketilla vastaan asettuu Kemin Sastamolo Kings.

Kellon Lyönnin veljessarjat - Mursun velmuilevat kaksoset

Urheileva maailma tuntee useita veljespareja, jotka ovat pelanneet samassa joukkueessa. Usein nämä veljesparit ovat olleet suuren yleisön erityistarkkailussa, ja heistä on kirjoitettu mehukkaita tarinoita.

Kellon Lyönnin miesten edustusjoukkueessa pelaa alkavalla kaudella peräti neljä veljesparia. Joukkueesta löytyvät Krankat, Mursut, Kivojat ja Klysetseroffit. Alkavassa juttusarjassa esitellään taisteluparit yksi kerrallaan.

Mursun velmuilevat kaksoset

Aloitetaan juttusarja kohteliaasti Kuusamon kaksosista, Sami ja Pasi Mursusta vai oliko se Pasi ja Sami Mursusta. Joka tapauksessa Koillismaan vaarojen kasvattien tarina Perämeren rannoilla alkoi Sami Mursun saapuessa KeLyn joukkueeseen kasvattajaseuransa Kuusamon Pallokarhujen riveistä jo syksyllä 2009. Sami edusti KeLyä kahden kauden ajan ykkösdivarissa. Tämän jälkeen Sami pelasi kauden Papasin divarimiehistössä, minkä jälkeen työt veivät mukanaan Keravan Blackbirdsin riveihin. Paluu KeLyyn tapahtui viime kaudeksi. Pasi Mursu liittyi KeLyn vahvuuteen vuonna 2010, ja on siitä lähtien kantanut mustavalkoista pelinuttua suurella asenteella.

Sami toteaa, että useimmiten pelaaminen velipojan kanssa samassa joukkueessa tuntuu mukavalta, vaikka on myönnettävä, että Pasi käy välillä hermojen päälle. Hieman suulaampana Pasi kuittaa kommentin toteamalla, että seurassa on aina turvallisen kotoinen olo etenkin kulmaväännöissä. Yhteistä pelitaivalta kaksikolta löytyy luonnollisesti jo ensimmäisiltä kouluvuosilta saakka. Vain muutaman kauden ajan kosolti hurttia huumoria viljelevät pelimiehet ovat tahkonneet reikäpalloa eri joukkueissa. “Se johtui siitä, kun Sami lähti niittämään hunajaa ympäri Suomea”, muistelee  keskushyökkääjänä häärivä Pasi hymy korvissa saakka.

Samin mukaan velipojan otteita tulee seurattua aavistuksen kriittisemmin, vaikka molempien mielestä velipojan onnistumissa piilee pieni lisänautinto, josta saa itsekin hyvää potkua tekemiseen. “Yhteispelikin sujuu rahtusen verran paremmin, kun aavistaa paremmin toisen ajatukset pelin tiimellyksessä”, toteaa Sami. “Ja kyllä velipoikaa tulee sitten tsempattua aina hieman enemmän kuin muita, vaikka se juokin treeneissä aina minun pullosta”, purkaa tuntojaan Pasi.



Mursun reikäpalloilevat kaksoset, Pasin ja Samin erottaa toisistaan ainakin lapa. 

Sami paljastaa, että Pasista hyvän pelaajan tekevät hänen palava voitontahto ja laserin tarkka rannelaukaus. Omasta mielestään Sami on parempi puolustamisessa, pelitilannekovuudessa ja etenkin laitaväännöissä. Kiusallisen hiljaisuuden ja tuijottelun jälkeen Pasi myöntää, että kyllä Sami heistä se kovempi laidanreunusrotta. “Sanotaan sen lisäksi, että kyllä Samin tunnollisuus joukkuepeliä kohtaan on esimerkillistä,” kehuu Pasi.

Kysymykseen kaukalon ulkopuolisesta elämästä tulvii vastauksia tuutin täydeltä. “Kaukalon ulkopuolella Pasin tiedetään olevan melkoinen huumoriveikko, joka heittää paljon läppää. Joskus hyvääkin”, kertoo Sami pilke silmäkulmassa. Mitään paljastuksia Sami ei suostu veljestään tekemään. “Tulkaa treeneihin seuraamaan tai meille pelaamaan änäriä niin opitte kyllä meidät tuntemaan”, tuumailee KeLyn takalinjoilla isoja minuutteja kellottava Sami.

Pasi puolestaan jakaa oikein mielellään kertomuksen KeLyn ykkösdivarivuosilta, jolloin Sami päätyi tohkeissaan ostamaan pelireissulla ruotsinkielisen Aku Ankan. “Oli siinä porukalla nauru herkässä. Ja Samilla luettavaa koko kaudeksi”, nauraa Pasi, joka kertoo Samin olevan lopulta melkoisen rento insinööri.

Kysymys, “kumpi teistä päättää, kumpi ampuu rankkarin?” saa Samin toteamaan nopeasti, että “Pasi määrää kyllä itsensä ampumaan.” Pasi täsmentää vastauksen loppuun nyökkäillen ettei tässä asiassa tarvitse edes tehdä varsinaista päätöstä, koska on sanomattakin selvää, kumpi käy puttaamassa pallon maaliin.