Oulun Luistinseura palasi Linnanmaan salibandypyhäkköön lauantaina 10.11. Vastaan asettui Lappeenrannan Nakkisormet, tuttavallisemmin NST. Vieraat venyivät nihkeän alun jälkeen vierasvoittoon, ja jättivät isäntänsä odottamaan avauskotivoittoa.
Peli-ilmettä hakemassa
Avauserän alkupuoliskolla olisi Kuivaniemen mummokin nähnyt, että keltaisissa palloillut kotijoukkue on kaikessa tekemisessä edellä vastustajaansa. Ennen kaikkea kauan odotettu nopea syöttöpelaaminen näytti onnistuvan hienosti. Pelaajien katseet hakivat koko ajan syöttöpaikkaa ja liikkuminen kentällä oli nälkäistä. Vaikka NST väänsikin ensimmäisen maalin, niin erän puoliväliin mennessä näytti jo sille, että vieraat tippuvat isäntien kelkasta. Toisin kävi.
Toinen erä oli karmeaa katsottavaa. Kotijoukkue palasi mentaalisesti alkukauden tunnelmiin. Se jäi odottamaan vastustajan aloitetta. Se lähti selvitymään kentälle. Pelistä katosivat pääpiirteittäin kaikki rentous ja vapautuneisuus, joilla joukkue oli menestynyt ensimmäisessä erässä, ja jolla se oli ottanut kaksi valtavan tärkeää voittoa.
Kolmas erä tarjosi parempaa. Peli-ilme oli jälleen jo divarissa tutuksi tulleen innokasta. Sen voimalla OLS toi pelin tasoihin. Peli näytti jo menevän jatkoajalle, mutta keskialueella kotijoukkueen pelaajan refleksin omainen kädenliike ja käsivarren kosketus palloon tiesi vieraille vielä ylivoimaa. Pienestä merkkausvirheestä vieraat iskivät lopulta voittomaaliksi jääneen ylivoimaosuman, 5-6.
Olssin parhaina erottuivat jälleen Valtteri Parviainen ja Petro Rautio. Suurimman ilonaiheen tarjoaa huikean rohkeasti pelaava Jukka Lindgren. Hänen pelaaminen on koko ajan ihailtavan perusvarmaa, mutta se on ennen kaikkea peliä edesauttavaa, rohkeaa pelaamista. Lindgren tekee tällä hetkellä kanssapelaajistaan pykälää parempia. Muiden kokeneiden pelaajien on alettava käyttää samoja pelisukkia. jotta hekin olisivat vaaraksi vastustajalle.
Kantin otteluanalyysi:
OLS töpeksi kotiyleisönsä edessä varmalta näyttäneen voiton. Olisi helppo lähteä ruoskimaan tuomarikaksikkoa loppuhetkien ratkaisuista, mutta se ei tekisi oikeutta kenellekään. Vähiten kotijoukkueen kehittymiselle. Syyksi eivät kelpaa myöskään rouva fortunan pyllistely tai keskiviikon vieraspelireissu. Syitä pitää hakea pelaajien korvien väleistä, ja siellä syntyvästä keskittymisestä.
Kotijoukkueen olisi pitänyt alkaa paketoida ottelua jo ensimmäisen erän lopussa, kun NST ei esittänyt kentällä käytännössä mitään mainitsemisen arvoista. Kenties kotijoukkueen pelaajat aistivat tämän ja ottivat kierroksen pelinopeuskoneesta pois. Se antoi vieraille mahdollisuuden päästä iholle voittamaan kaksinkamppailuja, jotka kairaamalla se riisti kuskin paikan itselleen viimeistään toisen erän ajaksi. Kolmas erä oli sitten tasaista pallottelua, kun OLS heräsi jälleen pelaamaan. Lopulta liian myöhään.
Pelaajat voivat katsoa peiliin. Liigassa jalkaa ei voi nostaa kaasupolkimelta pois missään vaiheessa. Tässä suhteessa Pekka Lindgren puhui asiaa kauden alussa. Nyt höllääminen maksoi kaksi tärkeää pistettä. Sen mukana joukkueen reppuun jäi saamatta avauskotivoiton tarjoama energiapiikki, joka olisi ollut hieno jatkumo sille peli-ilmeelle, jolla pisteitä on irronnut.
Olssin haaste näyttäisikin eilisen perusteella olevan koko ottelun kestävän keskittymisen ja tappajavaiston ylläpitäminen. Vapautunut pelaaminen johtaa parhaimmillaan hienolla tavalla vaikkapa Valtteri Parviaisen huikeaan vanha-aikaiseen pyörähdysmaalin syntymiseen tai Petri Niemelän rentoihin, mutta samalla niin huolellisiin viimeistelyihin. Sellaista Olssia on nautinnollista katsoa.
Vapautuneen pelaamisen kolikon kääntöpuolella näyttää kuitenkin olevan niin sanotun haalarityön sitkeä raataminen, jota joukkueen on pelattava vielä hanakammin. Joukkueen on nyt löydettävä tasapaino omaan pelaamiseen siinä suhteessa, että se ei ala tinkimään peruspuurtamisesta missään kohtaa. Ei edes silloin, kun vastustaja on tipahtamassa kelkasta. Ottelut pitää naulata isolla kädellä, kun sen paikka tulee. Naulaaminen tapahtuu iloisella ja vapautuneella peli-ilmeellä, mutta armottoman nöyrällä tappajan asenteella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti