Oulun Luistinseuran avausvoitto antoi odottaa itseään kahdeksan pitkän pelin verran. Tärkeää oli, että se tuli juuri oikeassa paikassa Tampereen Ilveksestä, joka on varmasti toinen suuri putoajaehdokas monien papereissa. OLS matkaa seuraavaksi Pohjois-Karjalan mäkisiin maastoihin, jossa vastaan asettuu aina kovana kotijoukkueena tunnettu Josba. Kotijoukkue aloitti kauden kahdella tasapelillä, mutta sen jälkeen lunta on tullut tupaan.
Luvassa on näin jälleen putoamiskamppailua ajatellen astetta isompi ottelu. Voittajan olo helpottuu huomattavasti. Vieraiden osalta tasapelikin olisi hieno suoritus kovassa paikassa. Antero Kantti hätyytti viikon alkajaisiksi Luistinseuran päävalmentajaa Jarmo Härmää.
Terve Jamo! Onnittelut vielä kertaalleen upeasta ilvesturkista. Millaisia asioita voitto toi mukanaan joukkueen tekemiseen ja olemiseen?
Kiitos Antero. Voitto oli toki iso helpotus meille kaikille joukkueen sisällä, mutta eniten se tuntui olevan helpotus salibandyilevälle Oululle, sillä onnitteluviestejä jne tuli about sama määrä, mitä liiganoususta. Joukkueen tekemiseen ja olemiseen yksi voitto nyt ei sinällään tuo muuta muutosta, kuin että usko omaan tekemiseen entisestään vahvistuu ja usko parempaan huomiseen konkretisoituu. Joukkue on tehnyt upeasti töitä koko alkukauden ajan.
Alkukausi oli tuloksellisesti aika synkkä. Oliko se sitä myös pelillisesti? Ehtikö jossain kohtaa iskeä jo epätoivo?
Peliesitykset eivät missään kohtaa olleet yhtä huonoja mitä digitaalit taululla näyttivät, mutta tottakai jatkuva häviäminen alkaa rasittaa pollaa, varsinkin kun hävisimme välillä aika isoinkin numeroin. Tiesimme, että alkukaudesta tulee hankala, mutta Happeen ja TPS:n näin vahva tuloskunto oli yllätys ja nyt kun katsoo alkuohjelmaamme, niin eihän se paljon pahempi olisi voinutkaan olla.
Teimme tietoisen valinnan, ettemme lähteneet tappiotilanteissa kaunistelemaan mahdollisia tappionumeroita kilpikonnin jne. Sen sijaan menimme jatkuvasti pelin kehittämisen ja oppimisen kannalta. Joukkueen kanssa jatkuvasti kehitimme peliämme ja menimme eteenpäin pelillisesti, joten sinällään mitään epätoivoa ei missään vaiheessa ole kerennyt syntymään, vaan jatkuvasti olemme menneet tasaisesti eteenpäin kohti liigavoittamiseen vaadittavaa tasoa.
Täytyy vielä tässä kohtaa kehua huikean kakkosvalmentajamme Kaapon merkitys raskaamman vaiheen aikana, sillä hänellä oli takataskussa mukavia vertaiskokemuksia aiemmilta liigavalmennuskausilta OLS:n mukana - ne toivat mukavasti apua vaikeuksiemme kokoluokan suhteuttamiseen.
Lähditte kauteen divarissa tutuiksi tulleilla taktisilla elementeillä. Näyttää kuitenkin selvästi siltä, että olette tehneet muutosvalmentamista. Mitä asioita olette säätäneet erilaisiksi ja millä tavalla muutokset näkyvät pelaamisessa?
Muutosvalmentamista on tapahtunut todella vähän, mutta tietystä kanoottiamme pitää ohjailla oikeaan suuntaan ja pieniä täsmennyksiä tälle sarjatasolle on pitänyt matkan varralle tehdä. Ylivoimaisesti suurin muutos on tapahtunut yksinkertaisesti sen myötä, että olemme oppineet tekemään omia asioitamme liigatempossa, ja ennen kaikkea,pelaajat ovat oppineet reagoimaan liigan vaatimalla tasolla. Eli kuinka nopeasti hyökkäys muuttuu puolustukseksi ja päinvastoin. Kun kaikki reagoiminen on mennyt peli peliltä eteenpäin, niin se on tehnyt hirvittävän eron itse pelisuorittamiseen ja pelien virtaukseen.
Olemme myös oppineet tunnistamaan tilanteita paremmin, eli siis tiedämme tarkemmin mitä tällä tasolla voi tehdä missäkin tilanteessa ja mitä lähtökohtaisesti kannattaa pelitilannevalinnoissa suosia. Ainoita isompia valmennuksellisia muutoksia taktiikan osalta olemme tehneet hyökkäyksen tasapainon kanssa ja siinä sitä, että millaisella formaatilla haluamme/voimme hyökätä, jotta puolustusvalmius olisi riittävällä tasolla.
Tämä oli alkukaudesta hakusessa, varsinkin kun juuri mainittu reagoiminen oli kovasti viiveellistä ja mestareiden kääntöpeliä oli muut joukkueet kopioineet varsin ansiokkaasti. Mutta sanoisin yhä, että nojaudumme todella tukevasti sille selkänojalle, jonka loimme kahden divarikauden aikana.
Mitä touhusitte poikain kanssa maaottelutauon aikana? Oliko ohjelma harjoittelun osalta vapaampi?
Meidän taukomme oli liigajoukkueiden osalta lyhin ja kestää vain 9 päivää, joten paljoa ei kerkeä tekemään. Mielellään olisin käyttänyt tuon ajan treenaamiseen, mutta pienet ja isommat kolhut vaativat parantelua ja pientä flunssa-aaltoakin on kiertänyt. Tuohon vielä lisäksi meidän kolme nuorten maajoukkuepoikaa oli poissa keskiviikosta tiistaihin, niin kovin pieni oli treenirosteri tauolla. Pari hyvätempoista treeniä ja sitten omatoimifysiikkaa ja vapaa viikonloppu, niin sai pääkoppakin hieman stressilepoa tiukan alkuohjelman jälkeen. Nyt maanantai ja tiistai treeniä ja olemme valmiita räjäyttämään galaksit Joensuussa!
Tampereella Petro Rautio, Jukka Lindgren ja Valtteri Parviainen tehoilivat avauspisteet bussinkonttiin. Joukkueessa on myös muita kokeneita taitoniekkoja, joilta on lupa odottaa vastuunkantoa. Keiden on astuttava vielä selvemmin esiin?
Minulle on oikeasti aivan sama, ketkä pelit ratkoo ja minkä ikäisiä he ovat ja mitä heidän pelipaitansa selässä lukee, kunhan vastuunkantajia löytyy paikan tullen. Hienoa, että nyt on alkanut löytymään kaksi kentällistä jo suhteellisen pysyvän muodon, mutta kellään ei ole vielä mitään turvattua pelipaikkaa. Ilman muuta odotan tietyiltä pelaajilta enemmän tulosta, mutta kaiken takana täytyy olla kova työmäärä joukkueen eteen ja positiivinen energia ja usko siihen, että heidän aikansa tulee vielä. Näistä asioista on keskusteltu pitkät illat jokaisen pelaajan kanssa erikseen ja viesti on varmasti mennyt perille. Viime kädessä joukkueemme kohdalla on niin, että ylivoimaisesti kovimpia vaatimaan itseltään, ovat pelaajat itse.
Joensuussa olisi taas mukava rakonen pisteiden kairaamiseen. Miten hyvin Josban pelitapa on tiedossa ja kerrotko vielä blogin lukijoille millainen Josba on joukkueena?
Antero voisi ilomielin kertoa hieman Josbasta, sillä itse tiedän ko. joukkueesta varsin vähän. Meillä vastustajan skouttaus tapahtuu valmentajien valmiiksipureksinnan sijaan pelaajista muodostettujen pienryhmien koostamina, joten mielenkiinnolla odotan huomisia ryhmätöitä!
No joo, kyllähän koutsitkin taustatyötä tekevät, joten sanotaan nyt Josbasta sen verran, että paljon on huhua ja tarinaa liikkeellä, mutta tiedä nyt sitten, mikä on totta ja mikä ei. Fakta on kuitenkin se, että heillä on ollut erittäin vaikea alkukausi ja alun kahden tasurin perään on putkeen tullut jo 7 ottelua tappioita putkeen, joten varsin ahdistettu ja nälkäinen Karjalan susi sieltä varmasti on tarjolla.
Josbassa on tasoa ja taitoa, erittäin vaarallinen vastus. Mielestäni he ovat alisuorittaneet, enkä usko, että he ovat tippujan tai karsijoiden joukossa kauden loputtua. Pelityylistä vielä sen verran, että he ovat pelanneet tosi passiivisesti toistaiseksi. Ei olisi kovin iso yllätys, jos heidän pitkähköllä tauollaan olisivat pyrkineet vähän aktivoimaan varsinkin pallotonta peliä. Mielenkiintoista nähdä.
Monenko pysähdyksen taktiikalla olette keskiviikkona liikenteessä ja mikä on valmentajan suosikkiateria apsilla?
Kyllä kai me perinteisen kolmen pysähdyksen -taktiikalla ollaan liikenteessä, eli aamustoppi, lounasstoppi ja jumppastoppi. Katsotaan onko loistava joukkueenjohtajamme Harmaisen Jussi kehitellyt mitään ekstraa arkivieraspelin kunniaksi. Ruhasen Jerryn opit ei oo mennyt ihan perille asti nykyvalkoille, eli muukin kuin sisäfile kelpaa koutseille. Takkurantalainen maalaiskotikasvatus on sen sijaan mennyt perille ja kaikki ruoka lapataan hymyssä suin kohti ääntä, jopa kanapasta. Mutta jos saa valita, niin kyllähän se apsin lihapullat ja muusi on aivan täjytön!
Loppuun Kantin kuudestilaukeava. Vastaa nopeasti yhdellä sanalla.
jumppa - Timppa!
kantele - ala-astepleikkarit - Nevöfoketbetsi - hupicity - kuvotusmoukari - H.Keskisipilä
Kiitos Jamo ja tsemppiä Jojensuun reissuun!
Kiitos Antero ja kiitos itsellesi, että pääsin blogivieraaksesi!
Kantin otteluennakko:
Ilves-voitosta saatu turkki lämmittää koko joukkueen mielialaa. Voitto vapauttaa aina positiivista energiaa joukkueen jäsentenväleihin. Pokeririnki jaksaa jauhaa korttia isoillakin panoksilla Oulun linja-autoasemalle saakka. Ilman turhia kahvitaukoja. Aikaa bussissa käytetään tuolloin enemmän vieruskaverin koijaamiseen kuin pätkivän nettitikkuliittymän kiroamiseen ja naamakirjapäivytysten väsäämiseen. Tämä synergia purkautuu edelleen harjoittelussa, kun luottamus kaikkeen tekemiseen on katossaan. Se tuottaa edelleen laadukasta harjoittelua, mikä kumuloituu rentona ja keskittyneenä pelaamisena itse päätapahtumissa, otteluissa. Sanoiko joku flow?
OLS on nyt matkalla tähän erinomaiseen olotilaan. Ensimmäinen ja tärkein askel on otettu. Nyt on toisen iskun paikka. Ei ole mitään syytä olettaa, etteikö Luistinseura voisi hakea pisteitä Joensuusta. On selvää, että vastassa on kaikkensa antava kotijoukkue, mutta vieraiden pelitapa on ottanut koko ajan edistysaskeleita, ja Kantti rohkenee väittää, että se on pykälän edellä kotijoukkueen osaamista. Se ei tietysti vielä yksin riitä voittoon saakka, mutta jos pelaajat onnistuvat omassa roolissaan olemalla koko ajan pelirohkeita niin keltainen lauma saa nauttia hilpeästä paluumatkasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti