Kellon Lyönnin veljessarjat - Mursun velmuilevat kaksoset

Urheileva maailma tuntee useita veljespareja, jotka ovat pelanneet samassa joukkueessa. Usein nämä veljesparit ovat olleet suuren yleisön erityistarkkailussa, ja heistä on kirjoitettu mehukkaita tarinoita.

Kellon Lyönnin miesten edustusjoukkueessa pelaa alkavalla kaudella peräti neljä veljesparia. Joukkueesta löytyvät Krankat, Mursut, Kivojat ja Klysetseroffit. Alkavassa juttusarjassa esitellään taisteluparit yksi kerrallaan.

Mursun velmuilevat kaksoset

Aloitetaan juttusarja kohteliaasti Kuusamon kaksosista, Sami ja Pasi Mursusta vai oliko se Pasi ja Sami Mursusta. Joka tapauksessa Koillismaan vaarojen kasvattien tarina Perämeren rannoilla alkoi Sami Mursun saapuessa KeLyn joukkueeseen kasvattajaseuransa Kuusamon Pallokarhujen riveistä jo syksyllä 2009. Sami edusti KeLyä kahden kauden ajan ykkösdivarissa. Tämän jälkeen Sami pelasi kauden Papasin divarimiehistössä, minkä jälkeen työt veivät mukanaan Keravan Blackbirdsin riveihin. Paluu KeLyyn tapahtui viime kaudeksi. Pasi Mursu liittyi KeLyn vahvuuteen vuonna 2010, ja on siitä lähtien kantanut mustavalkoista pelinuttua suurella asenteella.

Sami toteaa, että useimmiten pelaaminen velipojan kanssa samassa joukkueessa tuntuu mukavalta, vaikka on myönnettävä, että Pasi käy välillä hermojen päälle. Hieman suulaampana Pasi kuittaa kommentin toteamalla, että seurassa on aina turvallisen kotoinen olo etenkin kulmaväännöissä. Yhteistä pelitaivalta kaksikolta löytyy luonnollisesti jo ensimmäisiltä kouluvuosilta saakka. Vain muutaman kauden ajan kosolti hurttia huumoria viljelevät pelimiehet ovat tahkonneet reikäpalloa eri joukkueissa. “Se johtui siitä, kun Sami lähti niittämään hunajaa ympäri Suomea”, muistelee  keskushyökkääjänä häärivä Pasi hymy korvissa saakka.

Samin mukaan velipojan otteita tulee seurattua aavistuksen kriittisemmin, vaikka molempien mielestä velipojan onnistumissa piilee pieni lisänautinto, josta saa itsekin hyvää potkua tekemiseen. “Yhteispelikin sujuu rahtusen verran paremmin, kun aavistaa paremmin toisen ajatukset pelin tiimellyksessä”, toteaa Sami. “Ja kyllä velipoikaa tulee sitten tsempattua aina hieman enemmän kuin muita, vaikka se juokin treeneissä aina minun pullosta”, purkaa tuntojaan Pasi.



Mursun reikäpalloilevat kaksoset, Pasin ja Samin erottaa toisistaan ainakin lapa. 

Sami paljastaa, että Pasista hyvän pelaajan tekevät hänen palava voitontahto ja laserin tarkka rannelaukaus. Omasta mielestään Sami on parempi puolustamisessa, pelitilannekovuudessa ja etenkin laitaväännöissä. Kiusallisen hiljaisuuden ja tuijottelun jälkeen Pasi myöntää, että kyllä Sami heistä se kovempi laidanreunusrotta. “Sanotaan sen lisäksi, että kyllä Samin tunnollisuus joukkuepeliä kohtaan on esimerkillistä,” kehuu Pasi.

Kysymykseen kaukalon ulkopuolisesta elämästä tulvii vastauksia tuutin täydeltä. “Kaukalon ulkopuolella Pasin tiedetään olevan melkoinen huumoriveikko, joka heittää paljon läppää. Joskus hyvääkin”, kertoo Sami pilke silmäkulmassa. Mitään paljastuksia Sami ei suostu veljestään tekemään. “Tulkaa treeneihin seuraamaan tai meille pelaamaan änäriä niin opitte kyllä meidät tuntemaan”, tuumailee KeLyn takalinjoilla isoja minuutteja kellottava Sami.

Pasi puolestaan jakaa oikein mielellään kertomuksen KeLyn ykkösdivarivuosilta, jolloin Sami päätyi tohkeissaan ostamaan pelireissulla ruotsinkielisen Aku Ankan. “Oli siinä porukalla nauru herkässä. Ja Samilla luettavaa koko kaudeksi”, nauraa Pasi, joka kertoo Samin olevan lopulta melkoisen rento insinööri.

Kysymys, “kumpi teistä päättää, kumpi ampuu rankkarin?” saa Samin toteamaan nopeasti, että “Pasi määrää kyllä itsensä ampumaan.” Pasi täsmentää vastauksen loppuun nyökkäillen ettei tässä asiassa tarvitse edes tehdä varsinaista päätöstä, koska on sanomattakin selvää, kumpi käy puttaamassa pallon maaliin.